• Tutkittu on, leikattava on, jonotettava on.
• Karmea totuus alkaa paljastua.
• Työelämän come-back.
• Selkä särkyy.
• Kova valitusten kelaaminen alkaa.
• Tuloksetonta valitusten veivaamista.
• Tulevaisuuden näkymät.
• Puuttuvien päätösperustelujen metsästys.
• Lukittu totuus
• Tutkittu totuus 1
• Tutkittu totuus 2
• ”Vakuutusoikeus kehittää perustelukäytäntöään”
• Yhteenvetoina ja vinkkeinä.
• Ihmeparantuminen paperilla vuonna 2005.
• Vakuutusoikeuden 6.4.2006 päätös
• Onko vielä pitkä matka jonnekin?

PERIKADON ETUSIVULLE

TUTKITTU ON, LEIKATTAVA ON, JONOTETTAVA ON

Kuin enteenä tulevasta menin tapaturman jälkeen työterveyslääkärin lähetteellä ja röntgenkuvin varustettuna Töölön sairaalaan päivystykseen. Tosin yhdellä tutkineista mieslääkäreistä taisi olla pahanlainen känkkäränkkäpäivä. Hän kysyi: ”Miksi olen Töölössä? Sinullahan ei ole murtumia? Pystyt liikkumaan omin jaloin? Vai?” Vastasin hiukan pölmistyneenä:” Kyllä pystyn liikkumaan. Liukastuin työpaikkani parkkipaikalla ja minulla on kovia kipuja polvessa. Työterveyslääkäri lähetti, kun polven punkteerauksessa tullut neste oli verta. Lisäksi polvi on pahasti turvonnut. On hankala istua ja ajaa autoa, kun kytkimen käyttö on kömpelöä.” ”Vai niin…”, vastasi ärrimurri lääkäri.

Sitten kolme lääkäriä tutki vuorollaan kipeätä polveani ja todettiin, että leikattava on. Kuulin samassa yhteydessä ensimmäisen kerran kakkosluokan potilasjono-termin. Tein lähtöä ja sanoin palaavani yrittämään työntekoa. Sitten tämä lääkäri, jolla oli siis vain toivottavasti huono päivä menossa, loihe lausumaan armeijatyyliin: ”Kuka työnteosta on puhunut!? Kirjoitan hoidon akuuttivaiheeksi muutaman päivän sairasloman. Mikäli ajat tämän sairasloman aikana autoa ja kolarin, niin hän henkilökohtaisesti takaa sen, että mikään valtakunnan vakuutus ei korvaa mitään.” Onneksi oli tosi fiksu hoitaja, jonka kanssa jäin lääkäreiden lähettyä junailemaan papereitani kuntoon. Kertoi myös kakkosluokan potilasjonon tarkoittavan sillä hetkellä Töölössä 8-12 kk:n jonotusaikaa. Tosin eka käynnistä jäi aika pölmistynyt olo sairaslomalappu kädessä.

KARMEA TOTUUS ALKAA PALJASTUA

Ammattitaustaltani olen myyntimies. Ensimmäiseen tähystysleikkaukseen pääseminen edellytti lukuisia soittoja leikkauksen tehneeseen Töölön sairaalaan. Tuli jotenkin olo, että olen liian pieni tapaus Töölön hoitamaan kokonaisuuteen ja minun piti saada myytyä itseni sisään. Olinhan ns. kiireetön kakkosluokan jonotapaus. Tosin kävely, autolla ajaminen, istuminen ja nukkuminen aiheuttivat jatkuvia ongelmia. Yllättävä tapaturmahan tapahtui tammikuun lopussa. Pääsinkin sitten sitkeän yhteydenpitoni ansiosta jo toukokuun lopussa tähystysleikkaukseen. Perjantaina menin sisään ja töihin piti palata heti maanantaina. ”Nehän ovat pikku juttuja nykyään”, kaikki lohduttivat töissäkin osaaottavasti. Tosin leikkaava lääkäri Töölössä varoitteli, että vasta tähystyksessä paljastuvat todelliset vammat.

Ensimmäinen tähystysleikkaus kesti sitten kaksi tuntia ja sairaslomaa tuli heti kättelyssä kaksi ja puoli viikkoa. Ja leikkauksessa taisi hääriä parhaimmillaan kolme lääkäriä.

Muistiini on palanut leikkauksen jälkeinen soittoni silloiselle esimiehelleni, jolla oli tietysti paineena kovat myyntitavoitteet ja yksi työntekijä poissa pelistä. Kerroin, että en pääse sairaalasta kun vasta viiden päivän päästä ja olen sairaslomalla ainakin kaksi viikkoa. Kerroin myös maalaispojan rehellisyydellä, että polvi oli leikanneiden lääkärien mukaan liukastumisesta johtuvien vammojen takia varsinaisen romuna. Ei tullut siis pikku juttua. Puhelu loppui luurin kolahdukseen erittäin nopeasti. Tosin ei minun toimestani.

Ensimmäinen spontaani kommentti häneltä oli: ”Mitä helevettiä Sinä täällä nyt jo olet? Elokuussahan Sinun vasta piti tulla jälkitarkastukseen!?.” ”Kun on noita helvetinmoisia kipuja ja jalka pettää alta”, vastasin. Lyhyen tutkimuksen jälkeen sain uuden kipulääkereseptin ja lähetteen fysioterapiaan. Lihaksia vahvistava jumppa ja kuntosaliharjoitteet lääkärin mukaan riittäisivät. Entisenä urheilijana omasin kuulemma hyvät reisilihakset. Fysioterapeutti tutki tilanteen ja totesi, että kyllä nykyään alalla vallitsevan tiedon mukaan katkenneet eturistisiteet leikataan ja korjataan. Ja pyysi palamaan uudelleen vastaanotolle leikkauksen jälkeen. No muutamien viikkojen jonotusajan jälkeen menin uudestaan Töölöön polille ja nyt oli polin vastaanotolla toinen lääkäri, uusi minulle, joka tilannettani tutkittuaan totesi, että korjatahan se katkennut eturistiside pitää. Paperit laitettiin vetämään kiireettömien tapausten kakkostyypin leikkausjonoon. Käynnistä jäi taas aika pölmistynyt olo.

Menin taas muutaman viikon jonotusajan jälkeen uusien papereiden kanssa Töölöön ja kuinka ollakaan nyt sattui taas vastaanotolle yksi ensimmäisen leikkauksessa mukana olleista lääkäreistä. Luki paperit tarkkaan ja totesi, että näinhän tämä pitää tehdä. Otettiin uusia röntgenkuvia ja tehtiin taas papereita kiireettömään kakkosluokan jonoon pääsemistä varten. Käynnistä jäi taas aika pölmistynyt olo. Jäin iisisti odottelemaan pääsyä Töölön sairaalaan, sillä pääsisin leikkaukseen nyt työnantajani suosiollisella avustuksella erityismaksuluokan potilaana. Työnantajani valitsemalle lääkärille.

Lokakuussa –97 olin vain muutamia päiviä sairaslomalla. Yritin hammasta purren ja kipulääkkeiden turvin pärjätä työelämässä. Sitten jouduin pahentuneen kiputilanteen ja leikkausten takia olemaan poissa työelämästä joulukuusta –97 yhtäjaksoisesti syyskuun puoliväliin –98. Tammikuussa-98 tehtiin kauan odotettu sääriluun katkaisu ja oikaisuleikkaus. Kolmannella yritys kerralla tuo leikkaus onnistui. Yhden kerran leikkaus peruttiin edellisenä päivänä. Toisen kerran olin jo saanut esilääkityksen ja pukeutunut leikkauskaapuun. Sitten vielä heinäkuussa –98 tehtiin eturistisiteen korjausleikkaus. Työnantajani avusta leikkauksiin pääsyssä nopeutetusti olen edelleen kiitollinen.

Noiden leikkausten yhteydessä tutustuin myös eriasteisiin tulehdussairauksiin ja antibioottilajeihin, koska esimerkiksi leikatun jalan pottivarpaaseen iskenyt tulehdus tarvitsi talttuakseen useita antibioottikuureja. Ja meinasi estää pitkittyessään kokonaan heinäkuisen eturistisiteen korjausleikkauksen. Polvi aiheutti tietämättäni useita hiertymiä ja tulehduksia vasempaan jalkaterääni. Ennen kuin syy fysioterapeutin avulla selvisi. Muuttunut jalkaterän asento ja vääräntyyppiset jalkineet. Sen opin tuolloin hermojuurta jaksain, että leikkauksen hyvä jälkihoito on erittäin tärkeää. Omatoiminen ja ohjattu lääketieteellinen kuntoutus ovat kaiken a ja o. Asiansa osaava fysioterapeutti yhteistyökumppaneineen on kullanarvoinen. Pientä kipua kuntoutuksessa pitää kestää, mutta sen vuoksi ei pidä mielestäni kärsiä. Silloin on jotain taas pielessä, jos kipu alkaa hallitsemaan arkipäivää ja valvottamaan öisin. Ja silloin kannattaa mennä taas viivytyksettä lääkäriin.

Palautteena Töölön sairaalaan voin sanoa, että hoito itsessään oli hyvää. Hoitajat olivat erinomaisia. Koko henkilökunnalle jatkossakin voimia ja varjelusta. Ainoastaan lääkärin tarpeelliseksi katsomaan leikkaushoitoon pääseminen kohtuullisessa ajassa tuotti kohdallani hankaluuksia. Tosin eikös nämä kokemani ongelmat ole jo historiaa, kun hoitotakuu on astunut voimaan?

TYÖELÄMÄN COME-BACK

Palasin töihin syyskuussa –98, vaikka lääkäri oli suosittanut varovaisesti sairaslomaa marras-joulukuulle asti, koska yleensä eturistisiteen korjausleikkaus vaatii n. 6 kk toipilaskauden ja aktiivisen kuntoutusjakson. Halusin kovasti yrittää takaisin työelämään. Seinätkin alkoivat kotona kaatumaan päälleni. Parisuhteessakin vastoinkäymisten aallot lotisivat kunnolla. Ei ollut lapsillakaan helppoa. ”Iskä ei nyt pysty kipujen takia lähtemään. Iskällä on nyt aika huono olo lääkkeiden takia. Iskä ei nyt jaksa jne.”

Palasin näyttämisen halusta työelämään. Siihen olin valmistautunut, että paluuta entiseen ei ole. Sen tiesin hyvin ennakkoon. Saamieni varsin henkilökohtaiselle tasolle menneiden palautteiden kiihdyttämänä tajusin muutamassa päivässä olevani pihalla työkuvioista. Muutoksen tuulet ja kehitys ovat kovia varsinkin dynaamisissa tietotekniikan alan yrityksissä. Kaikesta henkisestä valmistautumisesta huolimatta eteeni tuli monta uutta yllätystä, jotka asettuvat varmasti oikeisiin mittasuhteisiin elämäni loppupuolella. Kaikissa vastoinkäymisissäkin piillee aina uuden mahdollisuuden alku. Ei noista suorista sanomistakaan työelämässä jäänyt pahemmin hampaankoloon. Paineensa ne on johtajillakin. 

Pikku hiljaa rupesin optimistisena pessimistinäkin tajuamaan vanhalla työpaikallani vallitsevan asioiden todellisen tilan. Polven kuntoutuskin eteni hyvin, vaikka tutustuin pikku hiljaa uuteen voimistuvaan kipualueeseen: vammautuneen jalan hermokipuun ja hiljalleen voimistuvaan ala- ja yläselän selkäkipuun. Joista oli tulevat pitkäaikaiset matkaseuralaiseni. Vaihdoin riskillä työpaikkaa kesällä 1999. Jälkeenpäin myönnän tehneeni kokemattomuuttani pahoja virheitä. Palatessani liian nopeasti töihin ja vaihtaessani valmiiksi vajaakuntoisena työpaikkaa. Kuulin jälkeenpäin, että työnteko olisi ollut mahdollista aloittaa vajaalla työpäivällä ja edetä hiljalleen koko päivän tasolle. Työpaikan vaihdon yhteydessä oli tosin myös tarkoitus muuttaa perheen kanssa Hyvinkään suuntaan.

Jälkikäteen kuulin vasta vuonna 2001 Ortonilla työklinikalla, että minulla olisi ollut mahdollisuus vanhassa työpaikassani saada työnohjaukseen ja työergonomian kuntoon saattamisessa vakuutusyhtiöltä rahallista tukea. Mm. moottoroitu työpöytä nopean korkeuden säätämisen suhteen ja erikoistuoli olisivat saattaneet olla iso apu silloisessa työssä selviytymisessä. Nyt yritin pärjätä vain standardivarusteita itsekseen säätämällä. Mahdollisimman halvalla.

SELKÄ SÄRKYY

Elokuussa 1999 sovittiin alustavasti tehtäväksi neljäs leikkaus korjausleikkaus polveeni noin puolen vuoden kuluessa. Polvesta piti poistaa mm. sinne kasvaneita varsin isokokoisia luupiikkejä. Paikat eivät enää kestäneet entisenlaista työntekoa. Mm. säännöllinen autolla ajaminen osoittautui kivuliaaksi. Sekin tuli yllätyksenä. Vaan ei kaduta, koska tuli ainakin yritettyä. Selkä oireili kovina kipuina polven virheasennon takia jo useasti aiemmin. Joten selän ”tilttaaminen” ei tullut itselleni yllätyksenä. Tosin kipujen vakavuus ja pitkäkestoisuus yllättivät itseni täysin. Entisenä urheiluaktiivina olen pitänyt mielestäni lihaskunnosta hyvin huolta.

Sitten viimein syys - lokakuussa 1999 minulla repesi jotain selästä. Kipu muuttui viiltäväksi. Aivan kuin pistettäisiin kovaa isolla neulalla suoraan selkäytimeen. Alkoi erilaisten kipulääkkeiden kokeilu ja tutkimusten sarja. Ja jouduin edelleen jatkuvalle sairaslomalle. Syynä mielestäni selkäongelmilleni oli se, että liikuin mm. sääriluun katkaisuleikkauksen ja eturistisiteen korjauksen jäljiltä selkää uudella tavalla rasittavassa asennossa. Ja taas oltiin sairaslomalla. Muutaman kuukauden jonotusajan puitteissa Töölössä selkä magneettikuvattiin ja selkäkirurgi tarkensi diagnoosiksi kahden välilevyn pehmytosan repeämät sekä totesi, että leikata ei tarvitse. Hän myös ennusti, että kovat kivut kestävät noin puoli vuotta. Aloitettiin myös varovainen selän kuntouttaminen perinteisin keinoin, joka kesti kaikkine vaiheineen vuoden päivät.

Tutustuin tällä jaksolla syvällisesti Tramal – nimiseen kipulääkkeeseen ja siirryin päivätorkkujien sekä yökukkujien joukkoon. Tällä jaksolla olivat sitten ensimmäistä kertaa perhe-elämä ja avioliitto katkolla. ”Oli keli kuin keli, ei toiminut lemmen peli.”

Tapaturmayhtiöni Pohjola kiisti yllättäen selkävamman johtuvan polvivammastani. Syy-yhteyttä ei voida kuulemma osoittaa alkuperäiseen vammaan, joka kohdistui siis polveen. Ongelmaa voisi mielestäni verrata siihen, että miten käy auton rungossa kiinni oleville muille osille, jos ajaa yksi auton rengas jatkuvasti tyhjänä. Pääsin sitten pölmistyneenä muutaman viikon odotusajan jälkeen Kelan sairauspäivärahan piiriin. Sitähän saa maksimissaan 300 päivää. Se oli oikeastaan järkevin vaihe (toiminnallisesti) koko hommassa. Sain lainmukaista Kelan kuntoutusta mm. kolmen viikon erittäin monipuolinen ja onnistunut laitoskuntoutusjakso Siuntion kylpylässä. Kelan jaksolla sain jatkuvasti neuvontaa tulevista vaiheista ja minut tutkittiin jakson lopussa tarkasti Kelan Turun pisteessä. Todella tarkasti, mutta asiallisesti.

Selkävamman pitkäkestoisuus viivästytti osaltaan neljännen polvelle suunnitellun leikkauksen aina helmikuulle 2001 asti, joka osaltaan ei ainakaan parantanut vammautuneen polveni kokonaistilannetta. Leikkaukseen pääsemisen ehtona oli se, että selkävamman aiheuttama kiputilanne ei haittaa leikkauksen jälkeistä kyynärsauvoilla kävelyä.

KOVA VALITUSTEN KELAAMINEN ALKAA

Yllättäen ja ilman mitään ennakkotietoa Ilmarinen hylkäsi kaiken Kelan yksilöimän näytön. Kuukautta ennen neljättä leikkausta tammikuussa 2001 Ilmarinen totesi minut päätöksellään työkykyiseksi, kunhan ”pikkuisen jumppaisin”, niin pystyisin palaamaan entiseen työhöni. Hoitava lääkäri oli kirjoittanut lausuntoonsa selvästi mm. seuraavaa: ”…on ennen tulevaa leikkausta ja vielä pitkään leikkauksen jälkeen työkyvytön.” Pyydettyäni molemmilta asianomaisilta instansseilta asiaani koskevat asianosaisjulkiset paperit; alkoi minun syväluotaava tutustuminen vakuutuslääketieteen saloihin, jonka olemassaolosta minulla oli tuolloin vain kalpea aavistus.

Tuolloin Kelan ja Ilmarisen raja maksajasta meni 6000 markan kuukausikustannuksessa. Koska tuo summa kohdallani kuukausittaisen kuntoutustuen osalta ylittyi, niin kuuluin yksityisen työsuhteen kautta Ilmarisen hallinnoiman vakuutusjärjestelmän piikkiin. Saamistani asianomaisjulkisista papereista selvisi myös se, että Kela olisi hyväksynyt 300 sairaspäivää ylittävän kuntoutustuen jatkon, mutta Ilmarinen hylkäsi sen, koska se olisi joutunut maksumieheksi. Ilmarisen lääkärin merkintä ja perustelut papereissani olivat lyhyet. ”EI”

Perheeni toimeentulon suhteen sitten Ilmarisen hylkypäätös pani minut melkoiseen pyöritykseen. Ennen neljättä leikkausta minun piti toimittaa vinot pinot paperia työvoimatoimistoon, työttömyyskassaan, sosiaalitoimistoon. Täyttää asiaan kuuluvia lomakkeita. Toimeentuloturvan saamiseksi ensimmäinen suoritusrasti Ilmarisen hylkäyspäätöksen jälkeen oli mennä ilmoittautumaan työvoimatoimistoon työttömäksi työnhakijaksi, joka oli siis lääkärintodistuksella edelleen työkyvytön ja menossa leikkaukseen. Vasta työvoimatoimistossa käynnin jälkeen pystyin virallisesti aloittamaan valitusten sarjan. Näin neuvottiin Ilmarisesta ja Pohjolasta tekemään. Olinhan päätöksiin tyytymätön ja nyt katsottiin minkä vakuutuslajin korvattavaksi oikein kuuluisin.

Sosiaalitoimesta sain kovan mankumisen jälkeen harkinnanvaraista toimeentulotukea nelihenkiselle perheelleni yhteensä 3600 markkaa. Siis tuolle 6 kuukauden rahattomalle jaksolle. Rahaa ei soskusta saanut menoihin edes lainasopimuksella. Perusteena se, että minulle ja vaimolleni oli mahdollisesti tulossa rahaa. Vaimolleni sattui tuohon kohtaan työttömyysjakso ja hänen työttömyyskassansa maksatuksessa oli ruuhkaa. Onneksemme meillä oli olemassa rahaa lainaavia hyviä ystäviä ja vaimon vanhemmat avustivat auliisti. Neljännen polvileikkauksen ja 6 kk:n rahattoman jakson jälkeen sain takautuvasti minulle lakisääteisesti kuuluvia korvauksia. Tein sitten Ilmarisessa, Kelassa ja eläkelautakunnassa tapahtuneen valituskierroksen jälkeen come-backin tapaturmakorvausten pariin.

Joten tapaturmaeläkkeen kanssa minulla on kulkenut vuodesta 2001 alkaen myös ns.0 päätös työkyvyttömyyseläkkeestä kulloisenkin työkyvyn alenemaprosentin mukaisesti. Se kuulemma kulkee mukana, jos kävisikin niin, että tapaturmaeläkkeen maksatus lopetettaisiin. Saattaa kuulemma käydä monesti niin, että pysyvästi vammautuneen ihmisen psyyke ei kestä elämänmuutosta ja sen takia henkilö ”pääsee” työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveysongelmien takia. Tosin siihen loppuu sitten näppärästi myös tapaturmasta syntyneen vamman tarpeelliseksi katsotun hoidon korvaamiset. Tämä tulee sitten vakuutusyhtiöllekin halvemmaksi korvata työkyvyttömyyseläkettä kuin tapaturmaeläkettä. Siis, jos ei kiistetä oikeuksia lainmukaisiin korvauksiin kokonaan.

Vuoden 2001 syksyllä pääsin ensimmäisen kerran ammatillisen kuntoutuksen selvittelyyn Pohjolan kustantamana ja Vakuutuskuntoutuksen kautta. Vakuutuskuntoutuksen kanssa liikkeelle pääsy edellytti omaa aktiivisuutta, koska heilläkin oli ruuhkaa ja oman käsittelijän aikataulut olivat erittäin kiireiset. Pääsin sitten lopulta työklinikalle Ortonille, joka kokemuksena on varmasti jossain vaiheessa oman lukunsa arvoinen. Sain sieltä mm. suosituksen hakeutua työelämään, koska en voinut jäädä kipujeni kanssa kotiinkaan. Uudelleen koulutusta ei katsottu enää kohdallani tarpeelliseksi. Vaan työkokeiluiden kautta paluu työelämään tulisi onnistumaan parhaiten.

Työklinikan huonoin puoli omalta kannaltani oli se, ettei siihen ainakaan tuolloin sisältynyt lääketieteellisen kuntoutuksen tukea. Hyvää oli jaksossa oli se, että sain paljon aikaa selvitellä työmarkkinoiden tilanteita ja tehdä työnhakuun liittyviä toimenpiteitä sekä mahdollisuuden tutustua tarjolla oleviin työergonomiaa parantaviin ratkaisuihin.

TULOKSETONTA VALITUSTEN VEIVAAMISTA

Lainaan tähän otteen Salon Seudun Sanomissa 11.11.04 julkaistusta yleisönosastokirjoituksesta: ”Omien laillisten oikeuksiensa peräämisestä tehdään niin monimutkainen ja nöyryyttävä kokemus, etteivät kaikki jaksa.”

Olen käynyt lainsuomia valituskierroksia erityistuomioistuimissa useampia. Ilman muuta tulosta kuin se, että sain vuoden 2005 alussa haittaluokan nousemaan kahden vuoden valitusprosessin jälkeen kakkosesta neloseksi. Hoitavat lääkärit ovat arvioineet haittaluokaksi 6-8. Jo vuodesta 2002 alkaen. Tuosta Pohjolan 50% työkyvyn aleneman päätöksestä kävin jo valitusrumban vakuutusoikeuteen asti. Eihän se tietysti mihinkään muuttunut. Korkein oikeus ei tietystikään antanut valituslupaa. Sen vuosittainen hylkäysprosentti on myös luokkaa 90%.

Valitusmenettelyn tapaturmaeläkkeestä käynnistin ja vein loppuun silloisen Pohjolan käsittelijäni neuvosta. Hän kun ei osannut suullisestikaan kertoa, mihin päätös 50% työkyvyn alenemasta perustui. Kuulin ensi kertaa mm. vakiintuneesta korvauskäytännöstä yhden polven polvivamman kohdalla. Hän kertoi sitten tuskastuneena, että minun pitää sitten valittaa, kun en ymmärrä päätöksen perusteluja. Ja ymmärrän näin jälkikäteen koko valitusprosessin lopputuloksen edustavan todellakin maan vakiintunutta oikeuskäytäntöä ja "vakuutuslääketieteellistä" tulkintaa pitkäkestoisissa tapaturma-asioissa. Erityistuomioistuimien hylkäysprosenttihan on työtapaturmissa vuoden 2003 tilastojen mukaan jo yli 90%. Lisäksi ensimmäisen valitusasteen erityistuomioistuimien toiminnan eli tapaturmalautakunnan toiminnan rahoittavat valitusprosessin toisen osapuolen edustajat vakuutusyhtiöt. Kyseessä voi mielestäni olla oikeusturvan kannalta vain suomalaisen sadomasokistin käsitys riippumattomuudesta.

Tapaturma polvelleni sattui työpaikalla siis vuonna 1997 tammikuussa ja vankkana perusteena tuolle 50% työkyvyn alenema määrittelylle on kuulemma se, että sain siihen vuonna 1982 tähystysleikkausta vaatineen osittaisen kierukkavamman jalkapallossa. Joten sieltä oli alkanut jo silloin tietämättäni muhimaan vakuutuslääkärin löytämä "rappeuma" (ns. Böstman - löydös), joka oli tapauksessani esteenä täyden tapaturmakorvauksen saamiselle. Tämä löytö putkahti näkyviin Tapaturmalautakunnan päätökseen.

Polvesta ei ollut mitään ongelmia ennen 1997 tapahtunutta liukastumista. Uusi vamma vaati siis neljä leikkausta. Joista kaksi isoja.

Vammautuneeseen polveen suoraan kohdistuvat hoidot & kulut korvataan ja hoidetaan tapaturmavakuutuksen piiristä. Tästäkin osaan olla onnellinen. Omaan piikkiin katsotaan kuuluvaksi ns. toissijaiset vaivat eli vammautuneen puolen nilkka-, lonkka- ja selkäkivut sekä ajoittain hillittömän kovat hermokivut koko vammautuneen jalan puoleisella sivulla. Näin kuulemma korvausasia menee lakien ja vakiintuneen käytännön mukaan.

Eläkkeisiin liittyvistä hylkypäätöksistä kannattaa kuulemma aina valittaa, kunnes olen saanut pysyvän eläkeläisstatuksen tai palaan pysyvästi työelämään. Näin minua aikanaan valistettiin oman työttömyyskassan, työvoimatoimiston, Kelan, Pohjolan ja Ilmarisen akselilta. Olen kuulemma jonkin sortin väliinputoaja lainsäädännön tulkinnoissa minua lohduteltiin.

TULEVAISUUDEN NÄKYMÄT

Tällä hetkellä saan onnekseni tapaturmaeläkettä 50% työkyvyn aleneman mukaan. Aikamäärittelyllä toistaiseksi. Työpaikkaa ei ole eikä tämänkuntoisena varmasti tule. Sain joulun 2005 alla Vakuutuskuntoutukselta ammatillisen kuntoutuksen selvityksen loppulausunnon. Hekään eivät pysty lausunnon mukaan auttamaan. Asia oli vireillä VKK:ssa kahteen otteeseen vuodesta 2001 alkaen. Työkokeilupaikan hain omatoimisesti. Työkokeilu vuoden 2003 syyskuussa päättyi keskeytykseen. Syynä voimakkaasti pahentunut nivelrikko- ja hermokiputilanne. Lisääntynyt kipulääkkeiden käyttö aiheutti mm. voimakkaita allergisia reaktioita ja edelleen jatkuvat vatsaongelmat. Vatsatähystyskin tuli tutuksi. Samoin vatsa - ja suoliongelmien hoitoon tarkoitetut lääkkeet. Kivun lievityskeinoina mahdollisia ovat enää omatoiminen kylmähoito, vakuutusyhtiön korvaama TNS-laite ja akupunktio.

Ainoa lääketieteellinen leikkaushoito olisi laittaa vammautuneeseen polveeni tekonivel, mutta 2004 keväällä Ortonissa ortopedi katsoi, että se voidaan nuoren ikäni (olen nyt 46-vuotias) takia leikata vasta n. 55-vuotiaana. Polven tekonivel kestää tällä hetkellä kuulemma vain noin 10-15 vuotta. Eikä uusintaleikkaukset polven tekonivelillä ole vielä oikein onnistuneet. Ko. ortopedi ei pidä minua työkykyisenä enää. HUOM! …ainakaan kokopäivätyöhön. Muuten. Pieleen mennessä työkokeilussa syksyllä 2003 yritin tehdä 5 tunnin työpäivää, koska Vakuutuskuntoutuksen edustajan mielestä työnantajat eivät hyväksy lyhyempää työaikaa ja sitä lyhyempi työaika menee jo työkyvyttömyyden puolelle. Työkokeilun tavoite on kuulemma aina se, että pystyy tekemään normaalia 8 tunnin työpäivää. Itse yritin ehdottaa, että aloitus olisi tehty portaittain: 1.kk 3 tuntia per työpäivä, 2. kk 4 tuntia per työpäivä, 3 kk 5 tuntia työpäivä jne.

Joten tapauksessani kikkaillaan työkyvyn aleneman prosenteilla 50%, 30% jne. Vaikka mielestäni prosenttien pitäisi mennä tapauksessani 80% tai 70%, jolloin ne vastaisivat todellista tilannettani. Autolla ajamista ei tarvitse enää murehtia, koska sen pitämiseen ei ole rahaa. Käveleminen, istuminen ja nukkuminen tuottavat kipujen takia edelleen ongelmia. Pahin tähän asti tuntemistani kipulajeista on hillitön ja hikoiluttava hermokipu. Toisena tulee saatanallinen selkäkipu virtsankarkailuineen. Kolmantena henkistä kanttia nakertava niljakas nivelrikkokipu. Liikkuessa ja levossa. Tosin kipujen takia minua ei ole katsottu kelvolliseksi pääsemään kipukuntoutukseen kuin ei myöskään HUS:n kipupoliklinikalle.

Vakuutusyhtiön mukaan minua odottaa edelleen loistava työura esimerkiksi yrittäjänä kotoa käsin. Työurani tein työsuhteisena myyntimiehenä 20 vuoden ajan. Työelämästä olen ollut poissa vuoden 1999 syksystä alkaen. Työsuhteeni purettiin syksyllä 2000, koska en pystynyt tekemään työsopimuksessa mainittua työtä enkä osannut sanoa terveydentilanteeni parantumisesta yhtään mitään.

Vakuutusyhtiöillä ja ammatillista kuntoutusta hoitavalla Vakuutuskuntoutuksella on yleensä hyvin tiedossa täysimääräisen korvauksen epäämiseen johtavat vanhat ”rappeuttavat” vammat. Toivonkin täydestä sydämestäni, että jatkossa vakuutusyhtiöt ja Vakuutuskuntoutus pääsevät kiinni työpaikoilla uusiin laaja-alaista ja moniammatillista kuntoutusta vaativiin tapauksiin jo siinä vaiheessa, kun tapaturmassa sattuneita uusia vammoja vasta hoidetaan lääketieteellisin keinoin kuntoon. Turhauttava leikkauksiin jonottaminen ja töistä poissaolot eivät paranna koskaan vammautuneen asemaa työpaikalla. Varsinkin kiihkeätempoisella myyntialalla toistuvat poissaolot synnyttävät myyntibudjettiin nopeasti isonkin loven, jonka jälkeen jatkuvasti poissaolevan myyjän päivät alkavat olla ns. luetut. Tulospalkkaus ei salli suuria poikkeamia. Kaikki ovat työelämässä entistä enemmän riippuvaisia myös toistensa työpanoksesta. Raha on tärkeä mittari. Hyvässä ja pahassa.

Uudelleen työllistymiseni näyttää muutaman vuoden aktiivisen työnhakukokemuksen jälkeen mahdottomalta. Muutama työnantaja on suuttunut, kun olen paljastunut tilanteeni vasta haastattelutilanteessa. Papereissa ja työkokemuksessani ei ole kuulemma mitään vikaa. Pääasiallisin este paluulle työelämään on mielestäni heikentynyt terveystilanteeni ja siitä johtuva pysyvä rajoite työkykyyni. Kuka työnantaja palkkaa tänä päivänä valmiiksi sairaan työnhakijan palkkalistoilleen? Olen myös hakenut töihin vakuutusyhtiöihin sähköisillä hakemuksilla. Internet-sivujen lupauksista huolimatta en ole saanut yhtään vastausta. Terveystilanteeseeni hyvin sopivista kotoa käsin tehtävistä etätöistä ja kevyistä osapäivätöistä puhumattakaan.

Huolestuttavinta tässä työelämään liittyvässä kokonaisuudessa on mielestäni se, että työkyvyn alenema on yksipuolisesti vakuutusyhtiön määriteltävissä eikä se vastaa todellisuutta tämän päivän työmarkkinoilla. Sen tietävät erittäin hyvin työvoimatoimistojen kuntoutusneuvojat. Työvoimatoimistossa olen asioinut vuoden 2001 tammikuusta alkaen, koska työnhaku pitää olla aktiivitilassa, koska jos vakuutusyhtiöt tekevät jossain vaiheessa hylkäävät päätökset, niin ensisijainen toimeentuloturva on tuolloin tapauksessani ansiosidonnainen työttömyyskorvaus. Sitähän saa, jos sellainen myönnetään, 500 päivän ajan. Hienointahan olisi tietysti se, että jokainen pysyvästi vammautunut/sairastunut pystyisi jatkamaan työelämässä. Järjestelmässä on olemassa hyviä kuntoutukseen tähtääviä elementtejä. Monesti ne tulevat vammautuneelle ja mahdollisesti jo työelämästä uloslentäneelle liian myöhään tai niitä ei tarjota ollenkaan. Ellei vammautunut itse tai hänen työnantajansa osaa niitä aktiivisesti hakea ja vaatia.

PUUTTUVIEN PÄÄTÖSPERUSTELUJEN METSÄSTYS

Lisäksi olen hakenut seuraavilta akseleilta lääkärijäsenen lausumia tapauksistani:

1. tapaturmalautakunta-vakuutusoikeus-korkein oikeus/korkein hallinto-oikeus

2. eläkelautakunta-vakuutusoikeus-korkein hallinto-oikeus

Hylkääviä päätöksiä on tullut kirjallisiin pyyntöihini solkenaan, vaikka tietosuojavaltuutetun toimiston mukaan estettä asianomaista itseään koskevien kaikkien tietojen saamiselle ei ole. Varsinkin kun valitusprosessi on ollut kirjallinen ja päätöstä ei ole varsinaisesti perusteltu. Vaan on tehty ns. liitepäätös. Eli vakuutusyhtiön esittämä kanta vahvistetaan sellaisenaan erityistuomioistuimissa. Vertaa muuten tuota liitepäätösmenettelyä mielenkiinnosta perustuslain 21 §:aan oikeusturvasta. Päätösperustelut noissa kohtien 1. ja 2. instansseissa menevät tätä rataa: ” Eläkelautakunnan/Tapaturmalautakunnan aiemmat perustelut. Vakuutusoikeus/korkein hallinto-oikeus toteaa lisäksi, ettei Salo valituksessaan ole tuonut esille mitään sellaista, että luvan myöntämistä hänelle saada tietoa eläkelautakunnan/tapaturmalautakunnan lääkärijäsenen esittämistä kannanotoista voitaisiin pitää perusteltuna.”

Sieltä päin mistä itse olen kotoisin tätä sanotaan jo SELKEÄKSI vakuutusoikeudelliseksi vittuiluksi. Perustelen aggressiivista kantaani seuraavilla poiminnoilla vuosilta 1996-2004:

LUKITTU TOTUUS

Perustuslain 21 §

Oikeusturva

  ”Jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.

Käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla.”

TUTKITTU TOTUUS 1

EDUSKUNNAN APULAISOIKEUSASIAMIES 31.12.1996 Dnro 489/2/96:

”………………Vakuutusoikeuden lausunnosta käy ilmi näkemys, jonka mukaan sen asemasta ylimpänä muutoksenhakuasteena johtuisi, ettei vakuutusoikeuden päätösten perusteluilla olisi hakijan oikeusturvan kannalta samaa merkitystä kuin alempien asteiden perusteluilla. Vakuutusoikeudessa on sen lausunnon mukaan myös katsottu, ettei lääketieteellistä arviointia sisältävillä päätöksillä olisi samanlaista yleistä ratkaisukäytäntöä ohjaavaa vaikutusta kuin esimerkiksi puhtaasti juridista arviointia sisältävillä päätöksillä.

Näihin vakuutusoikeuden esittämiin näkemyksiin en voi yhtyä. Kielteisten eläkepäätösten perusteena olevien lääketieteellisten seikkojen arviointi on sovellettaviin säännöksiin sidottua oikeusharkintaa. Hallitusmuodon 16 §:stä ilmenevä päätösten perustelemisvelvollisuus kohdistuu sekä viranomaisiin että tuomioistuimiin. Lisäksi voidaan katsoa, että ylimmän asteen päätöksien perustelemisella on alemman asteen päätöksentekoa ohjaavaa vaikutusta, jonka vuoksi ylimmän asteen päätösten perustelemiseen tulisi erityisesti kiinnittää huomiota. Aivan erityisesti ylimmän asteen ratkaisulla ja sen perusteluilla on merkitystä asianosaiselle asiassa, jossa lopullisesti päätetään hänen taloudelleen ja elämäntilanteelleen muutoinkin merkittävästä asiasta.

…………………… Yksilöllinen päätösten perusteleminen edellyttää, että päätöksiä antavilla muutoksenhakuasteilla on käytettävissään riittävät voimavarat sen turvaamiseksi, että yksilöllisesti perustellut päätökset voidaan antaa kohtuullisessa käsittelyajassa. Koska selvityksen mukaan tähän ei ole mahdollisuutta, mutta sekä voimassa oleva lainsäädäntömme että eläkkeen hakijoiden oikeusturva tätä edellyttävät, olen saattanut valtioneuvoston tietoon vakuutusoikeuden ja eläkeasioita käsittelevien muutoksenhakulautakuntien näkemyksen voimavarojensa riittämättömyydestä näiden tavoitteiden toteuttamiseksi.

Lähetän jäljennökset tästä päätöksestäni ja valtioneuvostolle tekemästäni esityksestä tiedoksi kaikille niille tahoille, joilta asiassa on saatu selvitystä ja lausuntoja.

Apulaisoikeusasiamies Riitta-Leena Paunio

Esittelijäneuvos Marina Äimä”

MINISTERIN LUPAUS – MINISTERIN JA VIRKAMIEHEN VASTUU?

”…………….Sosiaali- ja terveysministeriö, valtiovarainministeriö, sisäasianministeriö ja oikeusministeriö selvittävät parhaillaan yhdessä, kuinka apulaisoikeusasiamiehen havaitsemat puutteet voitaisiin parhaalla ja mahdollisimman nopealla tavalla korjata ja siten parantaa eläkkeenhakijan mahdollisuuksia ymmärtää hänelle annetun päätöksen sisältö.

Helsingissä 11 päivänä marraskuuta 1997 Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre”

TUTKITTU TOTUUS 2

Kuitenkin kyseiset vakuutusoikeudessa edelleen jatkuvat systemaattiset oikeusturvan loukkaukset tulevat vahvasti esille Sakslinin vuonna 2003 julkaistussa selvityksessä (http://www.om.fi/tulostus/21230.htm).

Sivu 18 Sakslinin selvityksessä kerrotaan mm. seuraavaa:

”Vakuutusoikeuden menettely on kirjallista. Suullisia käsittelyjä järjestetään vain harvoin ja silloinkin suullinen menettely vain täydentää kirjallista menettelyä. Kirjallisessa menettelyssä syntyneiden päätösten perusteleminen on oikeusturvan toteutumisen kannalta keskeisessä asemassa.

Perustuslain 21 §:n 2 momentin on katsottu edellyttävän, että päätöksen perusteluissa on ilmoitettava, mihin seikkoihin ja oikeudelliseen päättelyyn ratkaisu perustuu. Päätöksestä on selostettava, millä perusteella riitainen seikka on tullut näytetyksi tai jäänyt näyttämättä. Jos näyttö on perustunut asiakirjoihin, tulee yksilöidä, mistä asiakirjasta seikka käy ilmi. Yleisluontoinen viittaus asiakirjoihin ei ole riittävä.

Vakuutusoikeudessa on yleisesti käytössä ns. liitepäätösmenettely. Tämä tarkoittaa sitä, että päätöksen viitataan vain alemman muutoksenhakuelimen päätöksen perusteluihin.”

Lisäksi Sakslinin tutkimuksesta kannattaa lukea erityisen tarkkaan kohdat:

9. Päätösten perustelu ja 13. Lääketieteellisten seikkojen arviointi

Sekä huomioida vielä se, että Sakslinin selvitystyö perustui vain satunnaisiin otoksiin vakuutusoikeuden päätöksistä. Totuus on mielestäni vieläkin karseampi.

VASTUU PÄÄTÖSPERUSTELUJEN YMMÄRTÄMISESTÄ ON VALITTAJALLA?

”VAKUUTUSOIKEUS KEHITTÄÄ PERUSTELUKÄYTÄNTÖÄÄN”

Vakuutusoikeuden tiedottajalakimies Juha Mutka kertoo asiakkaiden "aika useinkin" vaativan nähtäväkseen oikeuden käsittelymuistioita.

- Tähän asti niistä on aina kieltäydytty. Se on vakiintunut oikeuskäytäntö, Mutka sanoo.

Mutka ei kommentoi Paularinteen yksittäistapausta, mutta toteaa yleisellä tasolla, että "perustelukäytäntöä on pyritty kehittämään".

- Jos tuomioistuin katsoo, että alemman asteen päätöksen perustelut ovat oikeat ja riittävät, ei sinänsä ole virheellistä vedota ja viitata niihin.

Jos vakuutusoikeus ei järjestä suullista käsittelyä, tehdään päätös kirjallisten selvitysten perusteella.

- Meidän lääkärimme ei tutki potilasta. Arviointi tehdään lääketieteellisen selvityksen avulla. Hoitavan lääkärin arviot haittaluokasta eivät sido tuomioistuinta.

Lähde: Iltalehti 20.11.-21.11.2004

YHTEENVETONA JA VINKKEINÄ

Suurin hyötyjä tästä massiivisesta paperilla tapahtuvasta puliveivaamisesta on kiistatta suomalainen metsäteollisuus. Olemassa olevien tietojen siirto uusille lomakkeille, uudelleen kirjoittaminen, monistaminen ja jakaminen paperilla ”toimialan” vakiotoimijoiden kesken tuntuu ruohonjuuritasolta käsin aika järjettömältä toiminnalta nykyaikana. Tai sitten on laskettu sen varaan, että valtio, julkinen terveydenhuolto ja vakuutusyhtiöt alkavat tosissaan säästää kustannuksissa, kun kukaan ei uskalla enää vaatia lakiin perustuvia oikeuksiaan. Saati sitten tuoda vuosikymmeniä jatkuneita epäkohtia ja väärinkäytöksiä julkisuuteen omalla nimellään. Vai onko laskettu sen varaan, että kun valitusprosesseista on tehty todella pitkäkestoisia ja hankalia seurata, niin kukaan nöyryytetty ei jaksa enää puolustaa perustuslakiin pohjautuvia oikeuksiaan esimerkiksi oikeusturvasta.

Lopuksi Teille kaikille siellä ruudun takaa oleville viisi pientä vinkkiä:

1.   Selvitä oma ja työantajasi vakuutusturva leikkausta vaativien yllättävien tapaturmien varalle. Siis sellaisten vammojen suhteen, joita ei leikata heti päivystyksenä.

Itsekin nyt huomattavan jälkiviisaana tajuan, että olisi pitänyt ottaa aikanaan 100 000 markan pankkilaina ja hoitaa kaikki lääkärien tarpeelliseksi katsomat leikkaukset yksityisellä puolella. Nopeampi asioiden hoitaminen olisi varmasti helpottanut suhteita työnantajaan päin. Tosin tuon riskilainan ottamisen halukkuutta hillitsi tuolloin tehokkaasti vaimoni kohdalle yllättäen osunut työttömyysjakso ja vuoden 1996 syksyllä tapahtunut toisen lapsen syntymä.

2.   ”Työtapaturma ja ammattitauti saattavat aiheuttaa ylimääräisiä kodinhoitokustannuksia. Tapaturmavakuutuslaissa on säädetty korvattaviksi kohtuulliset ja välttämättömät kodinhoidon lisäkustannukset enintään vuoden ajalta tapaturman sattumisesta tai ammattitaudin ilmenemisestä.” Lähde: Työtapaturmakirja 2004 sivu 86.

Olen myös entistä vakuuttuneempi siitä, että kyseisen Työtapaturma-kirjan uusin versio pitäisi toimittaa veloituksetta jokaisen työtapaturmassa vammautuneen käyttöön sekä hänen työnantajalleen. Näistä edellä kertomistani asioista mm. liittyen kodinhoidon ongelmatilanteisiin tapaturman jälkeen sain omatoimisesti tiedon 8 vuotta tapaturman sattumisen jälkeen.

3.   Mikäli olet ollut aikaisemmassa leikkauksessa esimerkiksi jalan tai käden alueiden suhteen, niin toivo pahimman kohtalon kohdallasi toteutuessa, että uusi leikkausta vaativa vamma tulee aina toiselle puolelle kuin missä vanha vamma tai vammat sijaitsevat. Muuten kohdallesi saattaa iskeä "vakuutuslääkärin" papereista tekemä ns. Böstman - löydös.

4.  Armeijan käymisestä tai temperamenttisessa parisuhteessa elämisestä ei ole näiden esille tulleiden ongelmien kohtaamisessa ainakaan haittaa.

5.   Lainaan tähän vielä otteen Salon Seudun Sanomissa 11.11.04 julkaistusta yleisönosastokirjoituksesta :”Suomessa tehdään yli 250 itsemurhaa vuodessa vain ja ainoastaan sen vuoksi, ettei ihminen jaksa elää sairaana, työkyvyttömänä, ehkä jopa omaisuutensa menettäneenä oikeudenkäyntien seurauksena. Sairas tai vammautunut yritetään vaientaa, koko hänen persoonallisuutensa saatetaan kyseenalaistaa, päälle lätkäistään työtä vieroksujan ja valehtelijan leima ja vammautuminen tai sairaus kielletään kokonaan. Siinä voi murtua vahvinkin psyyke, varsinkin jos ihminen kokee, ettei kukaan auta tai ole oikeasti kiinnostunut hänen kohtalostaan”

Eikä tässä vielä kaikki.

IHMEPARANTUMINEN PAPERILLA VUONNA 2005

Vakuutusyhtiö Pohjolan päätöksissä on polvessani todettu mm. seuraavia vammoja:

1.   ”….tapaturman seurauksena saitte vasemman polven vääntövamman, eturistisiteen repeämän ja vamman jälkeisen nivelrikon. Lisäksi tapaturman seurauksena on todettu vasemman polven ulomman nivelkierukan repeämä.”

2.    ”….leikkauksen jälkeinen sääri-reisiluunivelen ja polvilumpion-reisiluunivelen sisäpuolinen nivelrikko.”

3.    ”… ja vamman jälkeisen nivelrikon.”

Sain Ilmariselta 28.1.2005 päivätyn kirjeen, joka on heidän lisävastineensa vakuutusoikeudessa vireillä olevaan valitukseeni työkyvyttömyyseläkkeen hylkäyspäätöksestä eläkelautakunnassa. Saadun selvityksen mukaan Salolla on polvikipua. ”Polven sisäisissä tutkimuksissa ei ole kuitenkaan todettu polvinivelen nivelrikkoa, eikä muutakaan polven sisäistä löydöstä.” Alaraajan toiminta kuvataan lihasvoiman osalta normaaliksi ja polven toimintakyky hyväksi. Uusi selvitys ei muuta kantaamme Salon työkyvystä”

Taustatietona voin paljastaa tapauksestani vain sen verran, että Ilmarisella on ollut käytettävissään kaikki samat lääketieteelliset dokumentit kuin Pohjolalla.

Soitin tuon kirjeen pohjalta varsin kiukkuisena Ilmariseen (31.3.05) ja sain kuulla puhelimessa ylilääkäri Seppo Kettuselta, että on tapahtunut tekninen virhe eli sisällöllinen virhe, joka oikaistaan. Tietysti olin pyytänyt ( jo 4.2.05 asiaani käsittelevältä virkailijalta) ensin kopiot itselleni käsittely- ja lääkärikansiostani, joten tiesin, että puhuin 31.3. juuri kyseisen ”virheen” tehneen henkilön kanssa. Hänen mielestään ei ollut tarpeellista ottaa lausuntoa Ilmarisen ortopedian asiantuntijalta eikä minun kannattanut toimittaa röntgenkuvia polvestani hänen tutkittavakseen. Aikanaan kun soitin vakuutusvirkailijalle ja selvitin asiaa, niin ensimmäistä kertaa elämässäni minulta meni vati ns. 100%:sesti nurin. Tintissä seikkailevan kapteeni Haddockin kielenkäyttö potenssiin 47; kuvaisi parhaiten ryöpsähdystäni. Vaan syytönhän se virkailijaparka tuohon ylilääkärin ”virheeseen” oli.

Oikaisu tapahtui seuraavasti Ilmarisen lisävastineella 7.4.2005: "Salo on 28.1.2005 päivätyn lisävastineemme johdosta pyytänyt Ilmariselta tarkempaa lääketieteellistä arviota polvivammastaan. Mielestämme tarkennus on aiheellinen. Salolla on ikään nähden tavanomaista enemmän vasemman polven rustorappeumaa, joka aiheuttaa polven nivelrikon. Nivelrikosta aiheutuu polveen kipua, mutta ei merkittävää liikerajoitusta, virheasentoa eikä nivelnestelisää. Polvesta on leikattu nivelkierukka. Lihasvoima on nyt normaali. Arviomme mukaan polvivamma on alentanut Salon työkykyä osatyökyvyttömyyseläkkeeseen oikeuttavassa määrin. Täyteen työkyvyttömyyseläkkeeseen hänellä ei ole mielestämme oikeutta.”

(Ei mitään mainintaa vammautuneen vasemman jalan huomattavasta lihassurkastumisesta, ei mainintaa järeän artroosituen jokapäiväisestä käytöstä vammautuneessa jalassa eikä mitään vasemman jalan kroonistuneesta hermokivusta eikä selkäkivuista jne. Kysyin jo aiemmin näistä puutteista virkailijalta ja sain vastauksen, että eihän kaikkea lääkärinlausunnossa olevaa voida uudelleen kirjoittaa vastineeseen. Mielestäni ainakin oman asiani käsittelyssä nuo edellä ja jäljempänä olevat ns. tarkkaan valitut palat muovaavat kyllä tehokkaasti halutunlaista todellisuutta…).

Pyysin vakuutusoikeutta ottamaan loppuvuodesta 2005 vihdoinkin vastineen Ilmariselta edes vakuutusoikeudessa olevista röntgenkuvistani ja toimittamastani Vakuutuskuntoutuksen ammatillisen kuntoutuksen loppulausunnosta.

Kunnes Ilmarisen lisävastine 19.1.2006 tarkentaa tilannetta seuraavasti: ”Vakuutusoikeus on pyytänyt lisävastinetta Salon valitusasiassa saaduista röntgenkuvista, 27.12.2005 päivätystä saatekirjeestä, VKK:n lausunnosta 14.12.2005 ja ilmoituksesta 28.12.2005. Mielestämme niissä ei ole esitetty sellaista uutta selvitystä, jonka perusteella olisi syytä muuttaa kantaamme asiasta. Usealta vuodelta olevissa polven röntgenkuvissa on nähtävissä vamman jälkeinen nivelrikko, joka on kuvattu jo aiemmin käytössämme olevissa lausunnoissa. LS - rangan ja lantionalueen kuvilla ei ole oleellista vaikutusta työkyvyn arvioinnissa.”

		VKK:n ammatillisen kuntoutuksen selvittelyn loppulausunnossa 14.12.2005 todetaan mm. seuraavaa: ”Polven ja selän kivut ovat jatkuneet toteutetuista hoito- ja kuntoutustoimista huolimatta. Jäljellä olevan työkyvyn alue vaikuttaa myös toimisto-olosuhteissa tapahtuvaan työhön selvittelyn kuluessa vähentyneen. Ottaen lisäksi huomioon pitkäaikainen työstä poissaolon ja toteutetun kuntoutusselvittelyn vaikuttaa siltä, että Salo ei ole autettavissa kuntoutuksen keinoin edes osa-aikaiseen toimistotyöhön. Näin ollen päätämme kuntoutusselvittelyn.”   28.2.2006 voimassa oleva vakuutusyhtiö Pohjolan arvio työkyvystäni kuuluu: ”Katsomme, että tapaturmavammasta on jäänyt rajoite työhön, jossa on paljon liikkumista ja kantamista. Tavalliseen myyntimiehen työhön sekä erilaisiin toimistossa tapahtuviin markkinointi - ja myyntitehtäviin Salon tulisi vammasta huolimatta kyetä. Katsomme, että työstä riippuen työkykyä on runsaasti jäljellä ja olemme arvioineet tapaturmavammasta johtuvaksi työkyvyn alentumaksi 50% 01.01.03 lukien. Ottaen huomioon Salon koulutustausta ja vankka työkokemus, on uuden kevyemmän työn löytäminen enempi työllisyystilanteesta johtuva ongelma.”   Arvion pitävyyden ovat myös toimillaan vahvistaneet tapaturma-asiain korvauslautakunta, tapaturma-asiain muutoksenhakulautakunta, vakuutusoikeus. Korkein oikeus ei myöntänyt jostain syystä valituslupaa. Joten terveystilanteeni sallimissa puitteissa tulen jatkamaan työelämään paluuyrityksiäni taas vuoden 2006 aikana. Vakuutusoikeuden 6.4.2006 päätös Uutena asiana tilanteessani on vakuutusoikeuden tekemä päätös 6.4.2006 työkyvyttömyyseläkettä koskevaan valitukseeni, joka oli vireillä vakuutusoikeudessa 08/2004 alkaen. Päätös saavutti minut postin kautta jo 3.5.2006. Tiedusteltuani asiaa pariin otteeseen. Lainaan tähän olennaisimmat kohdat päätöksestä. Ns. vakuutusoikeuden tekemästä liitepäätöksestä. "Eläkelautakunnan päätöstä ei muuteta. Valitus hylätään. Vakuutusoikeus hyväksyy eläkelautakunnan päätöksen perustelut. Vakuutusoikeuden arvion mukaan Salon voidaan terveydentilansa puolesta edellyttää vielä työskentelevän osa-aikaisesti sellaisessa työssä, johon ei sisälly fyysisesti rasittavia työvaiheita."
Klikkaamalla röntgenkuvia aukeaa suurennos.
Esittelijänä asiassa toimi vakuutusoikeudessa virkansa puolesta Piia Soisalo. Ratkaisuun ovat vakuutusoikeudessa osallistuneet: Martti Hauvonen - Aija Peltola - Arsi Harilainen - Rauno Lindahl - Ritva Hautsalo-Maijala. Täältä tullaan työelämä! Suoraan eduskuntaan vai Uutisvuodon kautta koukaten europarlamenttiin? Onko vielä pitkä matka jonnekin? Vakuutusoikeuden (6.4.2006) vahvistama eläkelautakunnan päätös (6.4.2004) ansaitsee perustelujensa ja ratkaisukokoonpanonsa puolesta myös hieman julkisuutta internetissä.   Haluatteko kuulla niistä? Halusitte tai ette. Teen sen silti. Ihan edes oman oikeusturvani osittaisen toteutumisen kannalta.   Esittelijänä asiassa toimi eläkelautakunnassa virkansa puolesta Kalevi Palotie. Ratkaisuun ovat eläkelautakunnassa osallistuneet: Outi Antila - Aarne Kivioja - Markus Äimälä - Kalle Räisänen, Tiina Oksala – Leino - Timo Sipilä.   Lainaan tähän olennaisimmat kohdat vuoden 2004 päätöksen perusteluista, jotka ovat saaneet siis lainvoiman vakuutusoikeuden toimesta vuonna 2006:   1. ”Salon vasen polvi on loukkaantunut kaatuessa vuonna 1997. Vasemmassa polvessa on nivelrikkoa. Vasempaan polveen on suoritettu hoitotoimenpiteitä. Polvessa on edelleen kuitenkin liikerajoitusta. Vasen polvi kipeytyy pitempään istuessa ja myös selän osalta on todettavissa pitempään istuessa kipuja, jotka säteilevät oikeaan jalkaan.   2. ”Eläkelautakunta katsoo, että hoitotoimenpiteiden johdosta tilanne on siinä määrin parantunut, että myynti- ja markkinointialan töitä silmällä pitäen hänellä on joulukuun 2002 jälkeen arvioitava olevan työkykyä osa-aikaiseen työhön, eivätkä täyden työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisedellytykset täyty.”   Yritin saada eläkelautakunnan lääkärijäsenen Aarne Kiviojan lausumia käyttööni.   Perusteena mm. se, että päätöksen pääpaino on mielestäni puhtaasti lääketieteellinen ja itselleni on jäänyt täysin epäselväksi:   * mitä polvea parantavia hoitotoimenpiteitä polvelleni on tietämättäni tehty? * milloin ja kenen toimesta hoitotoimenpiteitä on polvelleni tehty, että päätökseen voidaan tuoda tilanteeni parantumiselle aikaraja joulukuu 2002? * kenen antama tieto päätökseen on se, että selän kautta säteilevä kipu tuleekin terveeseen oikeaan jalkaan?   Hoitavien lääkärien lausunnoista esimerkiksi vuosilta 2001-2004 saa helposti hyvällä sisälukutaidolla varustettu maallikkokin selville sen, että vammautuneen polveni oireet ovat pahentuneet. Röntgenkuvien paljastamia tietoja ollenkaan väheksymättä.   Koska en maan ns. vakiintuneen oikeuskäytännön takia saanut eläkelautakunnan lääkärijäsenen Aarne Kiviojan itseäni koskevia lausumia valitukseni käsittelyssä haltuuni, niin sain eläkelautakunnastakin yrmeän kehotuksen valittaa vakuutusoikeuteen. Se kun kuulemma edustaa Suomessa ylintä tietämystä vakuutusoikeudellisissa riita-asioissa.   Mielestäni eläkelautakunnan päätöksen tosiasialliset perustelut puuttuivat kokonaan.     Ja puuttuvat näköjään vakuutusoikeuden päätöksen 6.4.2006 jälkeenkin…