ETUSIVU

  EDELLINEN SIVU

 Kokemuksella sanon, eroa liitostasi. 

Useiden vuosien ajan Rakennusliiton työsuojeluvaltuutettuna ja työmailla luottamusmiehenä toimineena ja Rakennusliiton toimintaa toiseenkin suuntaan havainnoineena kehotan kaikkia Rakennusliiton jäseniä eroamaan liitosta. Miksi maksaisit kalliita jäsenmaksuja liittoon, joka on haluton ja kyvytön puolustamaan omien jäsenten oikeuksia. Laita rahat omaan elämään ja jätä Rakennusliitto hoitamaan Kiinalaisten kivimiesten oikeusturvaa.

Sivun kuvia klikkaamalla aukeaa kuvasuurennos. (Suurennoksen kokoa voi rajoittaa käyttämäsi internetselaimen asetukset. Mikäli kuva ei aukene luettavassa koossa klikkaa kuvaa, kunnes siinä avautuu pieni suurennospainike).

• Selaimen asetukset voit halutessasi muuttaa kuvat täydessä koossa näyttäväksi seuraavalla tavalla. Valitse ensin selaimesi työkalut, valitse internet asetukset ja sieltä lisäasetukset välilehti. Välilehdeltä rullaa alaspäin kohtaan multimedia ja sieltä poista ruksi kohdasta "Ota automaattinen kuvakoon säätäminen käyttöön" ja valitse OK.

• Rakennusliiton "edunvalvontaa"
• Korkeimman oikeuden absurdit selitykset

Lautakunnassa Kukkosen asiaa seuraamassa ollut toimittaja-kirjailija Pertti Klemola kimpaantui rakennusliiton ehdotuksesta niin, että laittoi liiton johdolle kirjeen, jossa kertoi tehneensä jo yhden kirjan nimeltään "Kenen joukoissa seisot SAK". Klemola ilmoitti liitolle, että hän on nyt kirjoittamassa kirjaa mm. Kukkosen asiasta ja siihen hän tekee kokonaan oman osion rakennusliitosta jos asiallista oikeusapua rakennusliitto ei Kukkoselle anna. Rakennusliitto ei ilmeisesti halunnut ottaa riskiä julkisesta myllytyksestä vaan alkoi tehdä Kukkosen valitusta vakuutusoikeuteen toisen juristinsa tuella. 

Alkuvuodesta 2003 kävi hyvin ikävä tapahtuma. Kukkosen ja monien muidenkin ihmisten asiaa vuosien ajan seurannut ja puolustanut toimittaja-kirjailija Pertti Klemola kuoli äkillisesti sairaskohtaukseen. 

Klemola oli ennättänyt hankkia vakuutusyhtiöiden asiakkaista ja liittojen toiminnasta laajan kokemuksen sillä hän oli tehnyt pitkän leipätyön mm. Yleisradiolla Kuningaskuluttajan toimittajana, sekä saanut kirjoistaan tiedonjulkistamispalkinnon. Klemolan poistuminen uutisoitiin mm. Helsingin Sanomissa hänen kollegoiden toimesta.

Varsin pian em. tapahtumien jälkeen Vakuutusoikeudessa tuli uusi tilaisuus suulliselle kuulemiselle ja sinne Kukkosen lääkäri (H.M) olisi tullut todistamaan ja kuultavaksi. Tähän pyydettiin Rakennusliiton apua, koska Kukkosen maksettavaksi olisi muutoin tulleet yksityisen lakimiehen palkkion lisäksi myös kuultavien todistajien palkkiot. 

Kukkonen joutui pyytämään keväällä 2004 rakennusliitolta jälleen oikeusapua, tällä kertaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Rakennusliitto jatkoi jo tutuksi tulleella linjalla ja hylkäsi kokonaan ja mitenkään perustelematta Kukkoselta oikeusavun myös ihmisoikeustuomioistuimeen. Ilmeisesti  Rakennusliitto laski sen varaan, että he uskaltavat jatkaa röyhkeällä ja jäsenistään piittaamattomalla linjalla, juuri siksi, että Klemola ei enää ollut uhkana liiton käyttämien toimintatapojen julkaisun osalta.

Rakennusliiton vetäytyminen ja töppäily Kukkosen asiassa lienee miellyttänyt ainakin Sampoa (IF). Mitään vihjailematta, sanon suoraan mieleeni varsin usein nousseen kysymyksen, että lieneekö vielä SAK:n ja Sammon välillä olemassa yhteistyötä niin kuin ne lehdessä mainostivat jokunen vuosi sitten.

Rakennusliitto ei siis lähtenyt viemään Kukkosen asiaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen kuten se ei ollut aiemminkaan halunnut sinne Kukkosen asiaa viedä.  Kukkonen oli nimittäin jo useita vuosia aiemmin joutunut haastamaan sinne Suomen vastaajaksi koska vakuutusyhtiö Sampo (IF) ja vakuutusoikeus salasi tuolloin Kukkoselta osan oikeudenkäyntiaineistosta.

Ensimmäisen kierroksen kantelu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen tehtiin siis ilman Rakennusliiton tukea ja nyt siitä odotellaan Suomelle langettavaa päätöstä.

Vakuutusoikeuden ja Sammon (IF) Kukkoselta salaamat muistiot.

Oheisessa neljän kuvan paketissa vasemmalla olevat kuvat ovat otettu Kukkosen asiakirjanipusta yhtenä pakettina ja avattuna siten, että siinä ovat näkyvillä nipusta löytyneet muistiot.  Oikealla puolen ovat vakuutusyhtiö Sammossa laaditut muistiot. Ylempi on Sammon lakimiehen, eli Anu Aallon laatima ruutupaperimuistio, jonka Sampo ja vakuutusoikeus salasivat Kukkoselta "vakiintuneen käytännön mukaan". Alempi muistio sisälsi viittauksia tilanteeseen, jossa eräs kansanedustaja oli omatoimisesti vienyt Kukkosen asian suoraan Sammon silloisen pääjohtajan Jouko K. Leskisen päätettäväksi. 

Sammon lakimiehen laatima muistio todistettiin totuudenvastaiseksi.

Sammon lakimiehen kehittelemät mielikuvat eivät kuitenkaan olleet totuudenmukaisia. Anu Aalto jäi yksin ruutupaperimuistionsa kanssa kun VKK (Vakuutusalan kuntouttamiskeskus) laati Kukkoselle asiasta oheisen lausunnon. Lausunnossa Eila Itäkangas kertoi, että muistio ei edusta hänen lausuntoja tai näkemystä. Lausunnot olivat siis yksinomaan Anu Aallon laatimia ja Kukkoselta salaamia.

Mikä oli muistioiden tarkoitus ja miksi ne piti salata Kukkoselta? Motiivi taitaa löytyä juuri muistioiden totuudenvastaisesta sisällöstä ja sitä kautta äärimmäisen törkeistä Sammon vaikutuskeinoista.

Sammon lakimiehen kyhäilemästä muistioista käyty puhelinkeskustelu.

Korkein oikeus alkoi selvittää asiaa vakuutusoikeuden kautta.

Vakuutusoikeus jätti sammolle menneestä kyselystä, joko heidän omasta tahi korkeimman oikeuden aloitteesta kaikkein tärkeimmän kysymyksen pois. Vakuutusoikeus ei kysynyt, että oli Sammossa ko. muistion laadittu ja oliko Sammosta se vakuutusoikeuteen toimitettu Kukkosen prosessin aikana.

Vakuutusoikeus kysyi kirjallisessa lausuntopyynnössä IF Vahinkovakuutusyhtiöstä ainoastaan sitä, että onko lausuntopyynnön liitteeksi oheistetut asiakirjat, puhelinmuistio sekä Vakuutusalan Kuntouttamiskeskuksen väliarviointi ja kuntoutussuositus annettu vakuutuslaitoksen toimesta Kukkoselle tiedoksi.

Sammon lakimiehen vastine ja tunnustus.

Leppä ei kuitenkaan tullut vastauksessaan kertoneeksi, että miten asiakas ylipäätään tietää mennä tutustumaan ko. aineistoon jos he eivät vaivaudu sellaisten olemassaolosta edes kertomaan. Lieneekö Leppä sitten tarkoittanut sitä, että Sampo (IF) toimisi yleensäkin niin paatuneella tavalla asiakkaita kohtaan, että aina pitää käydä katsomassa mitä korvauspuoli on keksinyt asiakkaansa pään menoksi.

Leppä ei luonnollisestikaan vastannut yksilöidysti niihin olennaisiin kysymyksiin mitkä vakuutusoikeus päätti olla kysymättä. Lepän vastaus kuitenkin piti sisällään niihin epäsuoran vastauksen. Leppä kertoi, että Kukkonen on saanut muistion tietoonsa käydessään vakuutusoikeudessa. Leppä ei kiistänyt muistion olemassaoloa eikä sitä, etteivätkö he sitä vakuutusoikeuteen olisi toimittaneet. 

On varsin selvää, että tilanne jossa Kukkonen on syyttänyt myös julkisesti Sampoa (IF-yhtiötä) muistioiden laatimisesta / oikeuteen toimittamisesta / salaamisesta niin Sampo varmuudella kiistäisi asian mikäli se ei olisi todistettavasti ja kaulaa myöten kusessa toimintansa takia. Liisa Leppä tiesi erittäin hyvin, että Kukkonen oli nauhoittanut käymänsä puhelinkeskustelut muistion laatineen lakimies Anu Aallon kanssa (kuuntele otteita nauhalta osa1 ja osa2). Näissä keskusteluissa Aalto oli myöntänyt itse tehneensä muistion ja myös toimittaneen sen vakuutusoikeudelle.

Vakuutuskuntoutus VKK kuulemisen kohteena.

Vakuutusoikeus kysyi kirjallisessa lausuntopyynnössä Vakuutuskuntoutus VKK ry:ltä, että onko lausuntopyynnön liitteeksi oheistetut asiakirjat, Vakuutusalan Kuntouttamiskeskuksen väliarviointi ja kuntoutussuositus annettu vakuutusalan Kuntouttamiskeskuksen toimesta Kukkoselle tiedoksi.

Vakuutuskuntoutus VKK:n vastine ja tunnustus.

Selvityksessä kuntoutuspäällikkö Juha Mikkola vastasi, että "Käytettävissäni olevien käsittelymuistiomerkintöjen mukaan yllä mainittuja väliarviointia ja kuntoutussuositusta ei silloisen käytännön mukaisesti ole Vakuutusalan kuntouttamiskeskuksesta toimitettu Kukkoselle". 

Vakuutusoikeuden moraalin ruumiillistuma, ala-arvoinen yhteenveto.

Vakuutusoikeus esitti kyhäilemän yhteenvedon puhelinmuistiota käsittelevässä osion alussa, että "vakuutuslaitoksen mukaan muistio olisi päivätty 9.10.1998". Seuraavaksi vakuutusoikeuden edustajat alkoivat rakentamaan illuusiopalatsia juoksuhiekan päälle selittämällä kuinka muistiota ei ole mainittu vakuutusoikeuden päätöksessä, eikä käsittelymuistiossa eikä esittelijän muistiossa. Koska niissä ei sitä ollut mainittu, niin Havun ja Koiviston käsityksen mukaan niitä ei olisi edes ollut heillä vaikka Sammon lakimiehet todistivat toista. Havulla ja Koivistolla ei tullut ilmeisesti mieleen, että ehkäpä vakuutusoikeus ei jokaisen asiakkaan kohdalla toimikaan rehellisesti ja etikettien mukaan varsinkaan silloin jos halutaan salata jo etukäteen epämääräiseksi tiedostettu ruutupaperimuistio.

Seuraavaksi Havun ja Koivisto jatkoivat illuusiopalatsinsa virheettömän kuvan kehitelmää selittämällä, että "sidotuissa asiakirjanipuissa, eli vakuutusoikeudessa ja vakuutuslaitoksessa arkistoiduissa asiakirjoissa, jotka ovat olleet vakuutusoikeudessa käsiteltäessä Kukkosen oikeutta tapaturmakorvaukseen, ei myöskään ole kyseistä puhelinmuistiota, sitä koskevaa lähetekirjettä tai muuta merkintää siitä".

Vakuutusoikeuden selitysvihkosen sivulla kolme Havun ja Koivisto lisäsivät mielikuvitustaan jolloin heidän tarina illuusiopalatsista muuttui jo lukemattomien potilaiden tuntemaksi saduksi. "Vakuutusoikeuden käytäntö on se, että kaikkiin asiakirjoihin merkitään leimalla se päivämäärä, jolloin asiakirja on saapunut vakuutusoikeudelle. Tämä koskee erityisesti vireillä oleviin asioihin saapuneita asiakirjoja. Puhelinmuistiosta puuttuu vakuutusoikeuden saapumisleima tai muu merkintä siitä, milloin se olisi saapunut vakuutusoikeudelle". "Vakuutuslaitoksen 24.1.2003 antamasta lausunnosta ei myöskään käy ilmi, kuka puhelinmuistion on lähettänyt / toimittanut, milloin ja kenelle.

"Edellä esitetyn perusteella vakuutusoikeuden käsitys  on se, ettei kyseistä puhelinmuistiota ole toimitettu vakuutusoikeudelle Kukkosen valitusasian ollessa vireillä vakuutusoikeudessa. Kukkosen valitusasian (Dnro 5758/97/3769) käsittely on päättynyt vakuutusoikeudessa vakuutusoikeuden 17.11.1998 antaman ja 20.11.1998 lähettämän päätöksen myötä. Vakuutusoikeus ei siten ole voinut kuulla Kukkosta mainitun puhelinmuistion johdosta".

Tuntuu jotenkin vaikealle käsittää oliko em. maininta Havulta ja Koivistolta heidän rehellinen ja spontaani käsitys vai ilmeisen tietoista kikkailun yritystä, jossa absoluuttisen tyhmää pilkun pyörittäjää näyttelemällä he ajattelivat päästä kuin koira veräjästä vastuusta pois. Jos lausunto oli Havun ja Koiviston spontaani ja "rehellinen" lausunto niin siinä tapauksessa he saisivat ensin syvästi hävetä, pyytää anteeksi ja sitten erota kyvyttöminä tehtävistään. Tietoisen vedätyksen osalta heidät tulisi saattaa virkavastuuseen / korvauksiin ja antaa lopputili vakuutusoikeudesta. Olipa kyse sitten mistä tahansa, niin järjen käyttäminen lienee myös vakuutusoikeudessa sallittua. Sen toteutumiseen saakka täytyy lausua syvin mahdollinen osanotto ja pahoittelu kaikille tuleville vakuutusoikeuden asiakkaille Havun ja Koiviston kaltaisten henkilöiden olemassaolosta päätöksentekijöinä.

Vakuutusoikeuden toiminta ei todellakaan näytä noudattavan järjen ääntä yhtään enempää Timo Havunkaan ohjaamana kuin mikä oli surullisen kuuluisa tilanne hänen edeltäjänsä, ylituomari Lea Kärhän aikana. Muutaman kansaedustajan kanssa juttelin ennen Havun valintaa tehtäväänsä ja Eduskunnassa Havun hahmoteltua valintaa puolusteltiin sillä, että hän olisi uudistusmielinen henkilö, joka saisi vakuutusoikeuden toiminnan muuttumaan läpinäkyväksi, rehelliseksi, uskottavaksi ja oikeudenmukaiseksi. Täytyy sanoa, että eipä näytä mitään myönteistä kehitystä olevan tapahtuneen. Nyt kun Havu istuu tehtävässä niin asiat on ihan samalla tavalla juosten kustu kuin Kärhän aikana. Henkilöt vaihtuu mutta linja pysyy vakuutusoikeuden tyylinmukaisena eli röyhkeys, piittaamattomuus ja mielivallaksi muuttunut harkintavalta. Siinä lyhyesti vakuutusoikeuden luonnehdinta...

Korkein oikeus alkoi pohtia pakokeinoa tosiasioiden myöntämisestä. 

Sammon lakimiehen ja Kukkosen välillä käydyn ko. puhelinkeskustelun nauha oli myös purettu valmiiksi korkeimmalle oikeudelle ja sinne myös toimitettu Kukkosen toimesta. 

Tilanne lienee ollut ilmeisen ikävä korkeimmalle oikeudelle sillä näytti aukottomien tosiasioiden valossa siltä, että Kukkonen olisi kiistatta oikeassa ja korkeimman oikeuden tulisi tehdä vakuutusyhtiövastainen päätös. Asian ratkaisuksi lienee jokin nokkelana itseään pitävä oikeuden jäsen keksinyt oivan ratkaisun niinä hetkinä kun hän on Kukkosen toimittamia kirjelmiä kynsiään pureskellen lukenut.  

Korkeimman oikeuden työntekijä nimittäin muisti ainakin yhden valikoidun katkelman lakikirjasta ja päätti kokeilla 2.9.2003 tuuriaan oikeudenkäymiskaaren 15 luvun ja 10§:n nojalla. Korkein oikeus vaati Kukkoselta selvitystä siitä, kuka oli laatinut Kukkosen valituskirjelmät. Jos Kukkonen ei vastaisi määräajassa korkein oikeus jättäisi Kukkosen kantelun kokonaan tutkimatta. 

Kukkonen ei ollut matkoilla, eikä ollut muitakaan esteitä. Korkein oikeus sai määräajassa Kukkosen vastaselvityksen. Annetun selvityksen sanamuotoa "höylättiin" varsin pitkään, koska syntyi vaikutelma tilanteesta jossa korkein oikeus halusi päästä irti Kukkosen kantelun tutkimisesta kuin koira veräjästä helpoimmasta mahdollisesta kohtaa.  

Jos Kukkonen olisi matkan tms. syyn takia "missannut" määräajan tai jos Kukkosen jättämän ja myös allekirjoittaman purkuvaatimuksen olisi tehnytkin hänen puolesta joku muu, olisi oikeus tuolloin voinut lopettaa jutun tutkinnan täysin laillisesti. Tämä tie tukittiin nyt Kukkosen antamalla vastaselityksellä, joten korkein oikeus oli jälleen tilanteessa, jossa se joutui kehittelemään muita syitä jutun ilmeiselle tavoitteelle, eli näytöstä huolimatta tapahtuvalle hylkäämiselle.

Korkein oikeus päätyy absurdiin päätökseen...

Korkeimman oikeuden päätös oli erityisen mielenkiintoista luettavaa. Aiemmin luulin, että korkein oikeus noudattaa tsaarinvallanajalta olevia härskeimpiä toimintatapoja. Korkein oikeus poisti päätöksellään minulta tuon luulon, nyt minä nimittäin tiedän sen todeksi mitä ennen vain luulin. 

Miten kuvailisin korkeimman oikeuden enemmistön toimintaa asiani hoitamisessa... Minusta Korkein oikeus täyttää tyylipuhtaasti Itsekkyyden, itseriittoisuuden, ylimielisyyden, mielivaltaisen, röyhkeyden, moraalittomuuden ja täydellisen piittaamattomuuden absoluuttisen maksimimäärän. Ainakin kaikki arvot löytyvät saman katon alta, harmi vaan, että tällaisen arvomaailman omaava instituutio käsittelee Suomen ylimpänä muutoksenhakuelimenä kansalaisten oikeusturvaan kuuluvia muutoksenhakuja. 

Miksi siis päädyin tähän analyysiin...

Varsin erikoista olisi ollut jos vakuutusoikeus olisi viitannut ko. epämääräiseen ruutupaperimuistioon, jolla ei ollut alun alkaenkaan virallista statusta tai luotettavuutta. Tämä ei poista Sammon laatiman  raukkamaisen muistion tosiasiallista vaikutusta Kukkoselle vahingollisen päätöksen syntymiseen. Asian merkitystä korosti ensin Sammon lakimies ja myös korkeimman oikeuden eriävässä mielipiteessä entinen eduskunnan oikeusasiamies Lehtimaja totesi, että em. menettelyn takia Kukkonen ei ole saanut oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Muistion tosiasiallinen vaikutus on luettavissa suoraan vakuutusoikeuden päätöksestä. Hylkäävä päätös ilman mitään tosiasiallisia perusteluita. 

Viittaus tapaturmalautakunnan perusteluihin oli taas vakuutusoikeudelle osoitettu vääräksi eli vakuutusoikeus tukeutui vääräksi tietämäänsä näkemykseen. Tämä tilanne oli korkeimman oikeuden päätöksen mukaan hyväksyttävä kuten myös se, ettei asiassa hankittu selvyyttä näyttöjen ristiriidalle suullisen kuulemisen kautta. Korkeimman oikeuden mielestä pelkkä Suomella jättämä varauma Euroopan ihmisoikeussopimukseen antoi vakuutusoikeudelle mielivaltaisesti olla kuulemista järjestämättä. 

Korkein oikeus lopussa totesi, ettei Kukkosella ole ehdotonta oikeutta valituslupaan joten korkein oikeus ei ole käsitellyt Kukkosen pääasiaa. Valitusluparatkaisujen osalta ei korkeimmalle oikeudelle ole säädetty lainkaan perusteluvelvollisuutta, joten korkein oikeus ei perustele päätöstään Kukkoselle.

... ja siten oikeus riitautuu. Eriävät mielipiteet esittelyssä. 

Ensimmäiseksi Kukkosen asian esittelijä, määräaikainen oikeussihteeri Morelius-Ekelund kävi läpi asian taustoja. Siten hän totesi, ettei puhelinmuistion päiväyksen perusteella voinut päätellä luotettavasti, että oliko se ollut vakuutusoikeudella ennen Kukkosen valitusasian ratkaisemista. Morelius-Ekelund lisäsi, että hänen käsityksen mukaan muistioon vakuutusyhtiö Sammon tekemät virheelliset maininnat olisivat olleet merkityksettömiä lopputuloksen kannalta. 

Morelius-Ekelundin toteamus on omituinen. Miten asialla ei olisi ollut merkitystä, koska Sammon valheita ei Kukkonen voinut edes oikaista vakuutusoikeudelle koska paperi oli salattu Kukkoselta. Se, että Kukkonen on oikaissut asian nyt purkuvaatimuksessa korkeimmalle oikeudelle ei aiheuta historian eikä nykyhetkenkään muuttumista, ellei sitten Morelius-Ekelund sitä korkeimman oikeuden päätöksessä oikaise.

Morelius-Ekelund sen sijaan toteaa, että väliarviointia ja kuntoutussuositusta ei ole annettu Kukkoselle tiedoksi, vaikka näin olisi tullut tehdä. Morelius-Ekelund kuitenkin näkee, etteivät nämäkään menettelyvirheet olleet merkityksellisiä Kukkosen asian lopputuloksen kannalta, joten ne eivät olisi vaikuttaneet vakuutusoikeuden päätökseen.

Oikeusneuvos Mansikkamäki oli kirjattu eriävän mielipiteen antajaksi hyväksymällä mietinnön, mutta ei itsenäisesti ottanut kantaa asiaan.

Oikeusneuvos Lehtimaja tunnetaan Suomessa entisenä Eduskunnan oikeusasiamiehenä. Lehtimaja hyväksyi vakuutusoikeuden perustelut ja suullisen käsittelyn epäämisen. Siltä osin kun asia koski Kukkosen  kuulemisvelvollisuuden laiminlyöntiä, Lehtimaja asettui selkeästi tukemaan Kukkosen vaatimuksia.

Lehtimaja totesi, että asiassa on riidatonta, että Kukkonen oli vakuutusoikeuden päätöksen antamisen jälkeen löytänyt valistusasiaa koskevan aineiston joukosta 9.10 päivätyn muistion, joka käsittää vakuutuslaitoksen lakimiehen muistiinpanoja. Lehtimaja korosti, että muistio koski Kukkosen suhtautumista kipukuntoutukseen ja että muistio sisälsi taustatietoja Kukkosen henkilöstä, tuttavuuksista ja toimintatavoista. Lehtimaja lisäsi, että samassa yhteydessä Kukkonen oli löytänyt Vakuutusalan kuntouttamiskeskuksen Sammolle antaman väliarvioinnin ja kuntoutussuosituksen joiden osalta vakuutusoikeus ei ollut varannut Kukkoselle tilaisuutta antaa omaa vastinetta.

Lehtimaja kertasi vakuutusoikeuden korkeimmalle oikeudelle antamaa väittämää, ettei Sammon laatima muistio olisi ollut vakuutusoikeudessa Kukkosen asiakirjoissa päätöstä tehtäessä. Lehtimaja totesi, että vastoin vakuutusoikeuden väitettä hänen mielestään oli todennäköistä, että muistio oli ollut vakuutusoikeuden käytettävissä ennen kuin vakuutusoikeuden päätös annettiin. Lehtimaja erikseen lisäsi, ettei ole uskottavaa, että tällainen muistio olisi toimitettu vasta sen jälkeen, kun Kukkosta koskevan valitusasian käsittely oli siellä jo päättynyt, ja että se olisi tuolloin liitetty vakuutusoikeudessa jo ratkaistun asian asiakirjoihin. 

Lehtimaja viittasi päätöksessään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätökseen, jonka mukaan oikeudenkäynnin osapuolella tulisi olla mahdollisuus lausua kaikesta asiassa esitetystä aineistosta siitä huolimatta, että aineisto on tuomioistuimen omasta mielestä ehkä asiaan vaikuttamatonta. 

Lehtimaja arvioi Sammon laatimaa muistiota ja sen sisällön väittämiä katsoen, että hänen mielestään asiakirjat eivät ole olleet vakuutusoikeudessa käsitellyn asian kannalta täysin merkityksettömiä, joten Kukkoselle olisi tullut varata tilaisuus niissä esitetyn johdosta. Lehtimaja ilmoitti, että hän pitää kuulemisvelvollisuuden laiminlyöntiä tältä osin oikeudenkäyntivirheenä.

Johtopäätöksenään lehtimaja totesi, että hän katso, ettei Kukkonen ole saanut vakuutusoikeudessa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa tarkoitettua oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä ja että tapahtuneen oikeudenkäyntivirheen voidaan otaksua olennaisesti vaikuttaneen jutun lopputulokseen. Lehtimaja viittasi päätöksessään, että hän määrää oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 4 kohdan nojalla vakuutusoikeuden ottamaan asia uudelleen käsiteltäväksi.

Lehtimaja jäi järjenkäytössä vähemmistöön sillä enemmistö jyräsi päätöksen päätyen mm. väittämään, ettei Sammon muistion olemassaolosta saatu selvyyttä (vaikka heillä oli mm. alkuperäiset puhelinnauhojen kopiot ja puhtaaksikirjoitukset).