Alkusanat...

Olen Hannu Kukkonen ja esittelen teille avoimesti sekä kaunistelematta mielipiteeni ja tapahtumaketjun, joka kerralla poisti itseltäni sokean luottamuksen yhteiskuntaamme. Kysymys ei ole mielipiteestäni ilman faktoja vaan siitä, että kaikelle esittämälleni löytyy 100 % dokumentit kirjallisten IF-yhtiön tms. päätösten muodossa.

Tämä on surullisen kuuluisa kertomus työtapaturmasta ja sen absurdista hoitamisesta maamme suurimmassa jossitteluyhtiössä, jossa myös Suomen valtio on osakkaana. IF mainostaa olevansa Pohjoismaiden ja Baltian johtava vahinkovakuuttaja, joka kalasti pelkästään vuonna 2004  maksutuloa 4,2 miljardia euroa. IF mainostaa tarjoavansa asiakkailleen "vakautta ja turvallisuutta". Minusta IF yhtiön markkinalupaukset ovat mauton vitsi ja brutaalia fiktiota karkeimmillaan. Minulle ja lukuisille tuntemilleni muille potilaille If on tarjonnut ainoastaan epävakautta, turvattomuutta ja totaalista kaaosta.

 IF yhtiön noin 3,6 miljoonasta asiakkaasta noin miljoona on Suomen IF yhtiön vastuulla. Pahoittelen epäonnistunutta valintaa jo etukäteen näiden kaikkien miljoonan  suomalaisen puolesta.

Minulle Suomi on tarjonnut ainoastaan lipun sirkukseen, jossa saan aitiopaikalta seurata kaaosta kun vakuutusyhtiö riistää oikeusturvani ja tekee samalla bisnestä ihmisoikeuksillani . Ei ole mitään syytä olettaa, etteikö myös  muiden asiakkaiden kohdalla tulla tekemään samaa bisnestä tulevaisuudessa jos ja kun tulee heidän vuoro kohdata tapaturman jälkeisen elämän raadollinen todellisuus.

Tämä on kertomus yhdestä raadollisesta todellisuudesta. Kertomus siitä kun Suomen muutoksenhakuelimet toimivat sokeina vakuutusyhtiön lakeijoina takoen täysin järjettömiä ratkaisuja ilman, että edes he itse kykenevät perustelemaan oikeudelle esitetystä näytöstä poikkeavia päätöksiä. Niille jotka kuvittelevat epäkohdista vaikenemisen ja "tuppisuu-linjan" olevan korvauksen saantia ajatellen toimivampi ratkaisu voin todeta, että tapaturman jälkeiset ensimmäiset vuodet olin Rakennusliiton toiveen mukaan hiljainen yes-mies. Kaikista "kuttaperkkaa" päätöksistä vaiettiin ja lisää "takkiin tuli, että ropisi". Kun sitten Rakennusliiton johdolla kuopan pohja lopulta saavutettiin, niin Rakennusliitto kieltäytyi antamasta enää minulle oikeusapua. Siihen farssiin päättyi oma vaikenemiseni ja asiani julkista esilletuomista en ole päivääkään katunut. Kannustan kaikkia vakuutettuja sitkeään ja rohkeaan vastarintaan tällaista mielivaltaa vastaan.

• Sivun nopeamman latautumisen turvaamiseksi osa sivun harmaalla taustalla olevista lausuntojen kuvaotteista on suoria linkkejä suurempiin kuviin. Tällaisia kuvia klikkaamalla aukeaa kuvasuurennos luettavassa koossa. 

Tämä on tosielämän "selviytymistarina", kuin kertomus Daavidista ja Goljatista. 

Kyllä, alla olevassa kuvassa on todellakin minut vakuuttanut vakuutusyhtiö Sampo, joka nykyisin IF-yhtiönä tunnetaan. IF-yhtiön nopeus asiani hoidossa ei tosin pärjää edes etanalle. Lieneekö kuvassa espanjansiruetana (Arion lusitanicus), joka tunnetaan maahamme pesiytyneenä äärimmäisen epätoivottuna vitsauksena.  Aivan yhtä epätoivottuna vitsauksena pidän IF-yhtiötä, korea päältä mutta todellisuudessa meno on äärimmäisen agressiivista, niljakasta, vastenmielistä ja matelevaa. Lisäksi yhtiö sulkeutuu kuoreensa aina kun  julkisuus uhkaa.  Muu etana-mainoksen viesti on mielestäni moraalisesti alamittaista asiakkaiden kalastelua. On röyhkeää luvata oikeudenmukainen korvausratkaisu 48 tunnissa, sellaista olen itsekin odotellut vasta reilut 12 vuotta (yli 100 000 tuntia).

Uusin IF-Sampo mainoskapanja jatkaa tutulla sirkus-linjalla. Piirretyillä hahmolla ja tökeröllä esiintymisellä kaupataan näitä erittäin epäilyttäviä vakuutuksia. En ymmärrä miksi kukaan maksaa senttiäkään vakuutusmaksuja yhtiölle, joka sitten vahingon sattuessa luikkii häntä koipien välissä korvausvastuuta kaikin keinoin pakoon. Kun tämä ahnaasti voittoaan maksimoiva pörssiyhtiö on törkeimmän kautta korvausvastuun pakoilua harrastanut muidenkin asiakkaiden kohdalla, niin miksi sampo (IF) tekisi tässäkään asiassa poikkeusta sinun kohdallasi?

IF-yhtiön mainos, "ole huoletta me autamme" kuulostaa ainoastaan hyväuskoisten asiakkaiden törkeältä hyväksikäytöltä. Eduskunnassa epäkohtiin todella syventyneet kansanedustajat ovat kritisoineet vakuutusyhtiöitä ahkerasti. Esimerkiksi kansanedustaja Rauno Kettunen totesi puheenvuorossa, että IF-yhtiö käyttää hädänalaisia ihmisiä hyväkseen.

Toinen esimerkki Sampo (IF) yhtiön toimintatavoista (autovarkausasioissa) löytyy sammon lakimiehen (Kari Lähteenmäki) väsäämästä sopimuksesta (3/1999). Siinä sampo rajoitti asiakkaalta, Suomen perustuslailla, sekä YK:n yleismaailmallisessa julistuksessa turvattua sananvapautta. Korvausten maksamisen vastineeksi sammon lakimies vaati asiakasta peruuttamaan sampoa vastaan nostetun riita-asian käräjäoikeudesta (sammolle langettavan ennakkopäätöksen välttäminen). Lisäksi sampo kielsi asiakasta kertomasta asiastaan tahi tästä sopimuksesta julkisuuteen tai muuten sampo voi vaatia korvausrahat takaisin. 

Lienee mahdollista, että sammon toiminta-tapa ei kunnioita edes suomen ratifioimia kansainvälisiä sopimuksia. Olen kuullut asiaa verratun kiristyksen kaltaiseen toimintaan. Tällä keskiaikaisella toiminta-tavalla lienee myös suomen hallituksen hyväksyntä, koska tämä yritys, jonka yhtenä merkittävänä omistajana on Suomen valtio rajoittaa näin kyseenalaisin keinoin kansalaistensa sananvapautta? Mielenkiinnolla odotan, että hyväksyykö EU tämän menettelyn?

Mikäli sinulle on perheesi, työntekijäsi tai vaikkapa omaisuutesi tärkeä niin en todellakaan suosittele ottamaan yhtään mitään vakuutusta yhtiöstä, jonka korvauspuoli hädän hetkellä muistuttaa aivan samalta illuusiotehtailulta ja sirkukselta kuin sen alati vaihtuvat mainoskampanjat. Siihen saakka kun SINÄ maksat IF-yhtiölle vakuutusmaksuja niin palvelut ehkä toimii ja saat palkkioksi rihkamaa (mm. pattereita) kerran vuodessa postitse. Kokemuksemme mukaan tilanne voi muuttua radikaalisti jos vammaudut tai koet muun taloudellisesti suuren menetyksen. 

Laittamalla vakuutukset tahi vahinkoilmoituksen tähän IF-yhtiöön saatat nähdä hyvinkin pian elämäsi ylimielisemmän sekä ripeimmän korvausrahojen ohimarssin. Siinä hädänhetkellä kun mietit perheesi tai tuhoutuneen kotisi tulevaisuutta saat eteesi pahemman kerran ontuvat selitykset sille, miksi teille ei korvauksia tahi kuntoutuksia makseta. Lohtu ei löydy ainakaan muutoksenhakemisen ja loputkin rahasi kuittaavien lakimiesten kautta. Muutoksenhaku voi kestää jopa yli 15 vuotta ja lopputuloksena edessäsi on valituskierteen uusi kierros.

Käteesi voi todellakin jäädä laiminlyöty kuntoutus, lääkkeet, koulutus, toimeentulo, laskut ja henkilökohtainen konkurssi. Siihen päälle voit saada perheenjäsenten psyykkisen sairastumisen ja avioeron.

Jos et usko vankkaan kokemukseemme tai kansanedustajien havaintoihin niin toivotaan sitten, ettei sinulle tai perheenjäsenellesi koskaan satu sellaista vahinkoa tai tapaturmaa, josta IF-yhtiölle vakuutuksissa maksat. Kokemuksen mukaan onnea ja ongelmatonta elämää nimittäin tulet tarvitsemaan ko. yhtiön asiakkaana.

IF-yhtiölle, heidän lakimiehille ja lakeijoille laitan terveiset tasavallan entisen presidentin Juho Kusti Paasikiven (1870 - 1956) muistokiven graniittiin hakatuin sanoin; "Kaiken viisauden alku lähtee tosiasioiden hyväksymisestä".

Kaikille lääkärinetiikan hukanneille vakuutuslääkäreille laitan itsetutkiskelun ohjeet ja terveiset Martti Servon ja Napanderin laulun sanoin, "mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu. Onko niin ettei niittää voi sieltä mihin koskaan ei kylvetty".

Äärimmäisen kielteinen kokemukseni Sammosta /IF-yhtiöstä on yhtenevä monien kansanedustajien mielipiteiden kanssa. Esimerkiksi kirjallinen kysymys 649/2005,  Vakuutuslääkäreiden puolueettomuus (klikkaa ja lue aineisto kokonaan Eduskunnan palvelimelta).

Otteena em. Eduskunnan puheesta: "Valitukset ovat kohdistuneet erityisesti IF-vakuutusyhtiöön. Valtio omistaa noin 11 % kyseisestä vakuutusyhtiöstä. Valtio ei voi sallia suuren yhtiön käyttävän hädänalaisia ihmisiä hyväkseen. If on suurin vakuutusyhtiö Suomessa ja on todellinen vaara, että IF-yhtiön käytännöt siirtyvät pienempiin yhtiöihin. Vakuutusyhtiön käytännöt ovat hyvän tavan vastaisia. Valtion tulisi ottaa kantaa asiakkaan hyväksi."

Kaiken alku...

Kyseessä on siis 30.1.1994 sattunut työtapaturma, jossa vasen kyynärniveleni murskaantui pirstaleiseksi. Niveltä korjattiin siten, että ensin lantiostani leikattiin luuta uuden nivelen varaosiksi ja sitten koko paketti kasattiin raudoilla ja ruuveilla. Oheiset vasemmasta kyynärnivelestäni otetut röntgenkuvat kertovat varsin konkreettisesti elämääni muokanneesta tapaturmasta. 

Kuinka moni on kokenut sen shokeeraavan hetken kun nivel murtuu tai elämän  luunmurtumisen jälkeen? Miltä tuntuu kun nivel tuhoutuu, hermot vahingoittuu ja kipu kroonistuu vieden lopulta tehokkaimmastakin saatavissa olevasta lääkityksestä huolimatta mukanaan myös yöunet? Miltä tuntuu, kun tilanne vaan pahenee ja ongelmat seuraavat elämääsi vuosikymmenien ajan?

     Röntgenkuvat on otettu Töölön tapaturma-asemalla.

Kipu, mitä se on?

Itselleni hammaslääkärin poraus ilman puudutusta on "lomalla oloa" mikäli sitä verrataan kyynärniveleni aiheuttamiin hermoja raastaviin kipuihin. Tapaturma sai tuntemalleni sanalle kipu, uudet mittasuhteet. Pahemmat tapaturmat välttäneille ihmisille krooninen kipu ja siitä seuraavat monimuotoiset ongelmat ovat varsin tuntemattomia asioita. Kun käsi on kävellessä "mukana" kaikki ehkä näyttää ulkoisesti olevan hyvin. Satunnainen ohikulkija ei kuitenkaan näe kipu- ja unilääkitystä, lääkkeiden ja kipuvalvomisen tuhoamaa muistia tai kipujen kiristämiä hermoja.

Kipu on paljon enemmän kuin tuntemus, jota vähätellä.

Vahingonkorvauslain mukaan korvattava särky ja kipu tarkoittavat vahingosta aiheutuvaa akuuttia  särkyä ja kipua. Jos kiputila jatkuu ja muuttuu krooniseksi niin lain mukaan pysyvä kipu huomioidaan (teoriassa) pysyvän vian ja haitan korvauksessa.

Kivulla ja vammojen jälkitiloilla "kikkailu" on Suomessa vallitseva tapa kun halutaan vesittää vakuutusyhtiöiden korvausvastuuta. Potilaiden lakimiehet tuntevat tämän tilanteen ja usein sanovatkin asiakkailleen, että lääkärissä on käytävä heti tapahtuman jälkeen ja myöhemminkin mikäli kivut jatkuu. Näin saadaan hankituksi täydentävää näyttöä kivun voimakkuudesta ja kestosta.

Vaikka kivun kerrotaan olevan "subjektiivinen tuntemus" sitä  voidaan vastoin yleistä harhaluuloa myös mitata. Näytön hankkimiselle on olemassa erittäin luotettavia tutkimuksia, kuten Thermotest, eli  kuuma/kylmä/kipu tuntomittaus sekä kipukynnysmittaus. Esimerkiksi toistettavaa kipukynnysmittausta ei voi "harhauttaa". Näitä tutkimuksia on pidetty Suomen johtavien kipulääkäreiden keskuudessa selkeänä ja  objektiivisena näyttönä. Kaikesta huolimatta, näidenkin tutkimusten tulokset hylätään vakuutusyhtiöissä ja muutoksenhakuportaissa.

 Kuvassa pirstaleinen murtuma ja luiden painuminen kasaan.

 Kuvassa nivelen korjaus lantiosta leikatulla luulla ja raudoilla.

Luku 1. Prosessin ensimmäinen vaihe.

Kivuista ja nivelrikosta huolimatta "kykenee" kirvesmiehen työhön.

Otsikon mukaiset päätelmät saatu Sammon ja muutoksenhakuelinten päätöksistä.

Tapaturma sattui Helsingin Mellunkylässä sijainneella rakennustyömaalla 30.1.1994. Tapaturmassa kyynärnivel murtui pirstaleisesti (oheiset röntgenkuvat) ja käsi vääntyi. Alkoi kipushokki ja sitä seurannut sanoinkuvaamaton "kivun ja tuskan" sekainen olotila, jollaista en tiennyt ihmisen voivan edes aistia. Mietin tilatako ambulanssi vai säilyykö oma tajunta jos ajan autollani itse tutkimuksiin. Läksin autollani kohti Töölön sairaalaa, kivun määrä alkoi ajaessa paljastua itselleni varsin konkreettisesti. Kun käytin vioittuneella kädellä auton vilkkua, kipu aukaisi samalla hetkellä myös molemmat kyynelkanavat. 

Sairaalan tapaturma-asemalla henkilökunta kysyi, että mitä on tapahtunut. Sitten laitettiin mitään minulta kysymättä jo suoneen kipulääkettä. Kuulin, että kasvoni kertoivat heille kysymättäkin kivun tasosta. Seuraavaksi röntgeniin ja lääkäri ilmoitti, että käteni leikataan vielä samana yönä. Sanoin, että ei leikata, pistetään vaan pakettiin sillä aamulla pitää olla töissä. Tämä ehdotukseni ei lääkäreille kelvannut, joten edessä oli kahden tunnin leikkaus. Ensin leikattiin lantiosta luuta varaosiksi ja sitten aukaistiin käsi / raudoitettiin kyynärpäätä.

Laadukasta hoitoa Töölön tapaturma-asemalla, kiitos henkilökunnalle osaavasta työstä.

Käden operoinnin jälkeen kului muutama kuukausi, jonka aikana yritettiin mm. fysioterapiassa palauttaa vasemman käden liikeratoja. Paljon yritettiin mutta täyttä liikerataa ei saatu palautettua, ojennuksessa vasen käteni ei tule enää koskaan menemään suoraksi. 

Seuraavaksi oli vuorossa asiointi Vakuutusalan kuntouttamiskeskuksessa (nykyinen Vakuutuskuntoutus VKK ry). Käytiin lyhyt keskustelu ja sieltä kirjoitettiin vakuutusyhtiölle suositus tehdä työkokeilu minulle Malminkartanon kuntoutussäätiöllä. Jälleen odoteltiin ja sitten pääsin Malminkartanoon tekemään erilaisia testejä. Seuraavien viikkojen aikana kasasin lukkoja ja antenninliittimiä sekä osallistuin muutamiin kirjallisiin kyselyihin ja haastatteluihin.

Menin näyttämään Sammon päätelmät Malminkartanoon kuntoutusohjaajalleni ja hän sanoi Sammon päätöksestä, että "ei voi olla totta". Kuntoutusohjaajani sanoi, etteivät he kuntoutussäätiöllä ole missään vaiheessa minusta todenneet Sammon esittämiä päätelmiä. Kuntoutusohjaajani sanoi, että hän laatii oikaisukirjeen Sammolle asiasta mutta tarvitsee siihen kuntoutussäätiön johtajan luvan. Hän soitti ja lupaa ei tullutkaan. Tuolloin en vielä tiennyt, että heidän johtajana oli vakuutuslääkärin koulutuksen hankkinut Vuokko Hupli. 

Soitoin Sampoon heidän em. päätöksen laatineelle lakimiehelle, joka oli Anu Aalto. Kysyessäni päätöksen ristiriitaisuutta Malminkartanon tutkimuksiin nähden, Aalto vastasi minulle napakasti ja varsin epäasialliselta kuulostaneeseen sävyyn, että "tiedäthän sinä, että minä olen varatuomari ja kyllä minä tiedän nämä asiat". 

Joo, en katsonut tarpeelliseksi alentua tuollaiseen Sammon status-keskusteluun vaikka maallikkona vakaa käsitykseni oli, että tiesin faktat Sammon illuusio-luomuksia paremmin. 

Kuntoutussäätiö, lausuntojamme saa maksaja tulkita ihan vapaasti, me emme oikaise vääriäkään tulkintoja.

Kului kuukausia ilman Sammon työkyvyttömyyskorvauksia. Rakennusliiton lakimies neuvoi minua hakeutumaan työttömäksi työnhakijaksi, jotta saisin edes jotain toimeentuloa. Tässä välissä selvisi, että Vakuutusalan kuntouttamiskeskus oli luovuttanut luottamukselliseksi sovittujen keskustelujen sisältöä Sammolle. Keskusteluissa oli käyty läpi mm. Kukkosen toimintatapoja Sampoa kohtaan kuten se, että Kukkonen nauhoitti kaikki Sammon kanssa käymänsä puhelinkeskustelut. Kukkonen oli vaatinut Vakuutusalan kuntouttamiskeskuksen johtajalta selvityksen tapahtuneesta johon tulleessa vastauksessa kerrottiin, että kaikki kuntouttamiskeskuksen tietoon tuleva aineisto on vakuutusyhtiöiden omaisuutta potilaan kanssa tehdyistä sopimuksista huolimatta.

Tässä vaiheessa ilmoitin, kuntouttamiskeskukselle harkitsevani heidän haastamista oikeuteen. 

Seuraavaksi tuli kuttaperkkaa oikeudenpäätös, jossa kehotettiin menemään jälleen uusiin tutkimuksiin Malminkartanoon vaikka Sampo oli kieltäytynyt edellisenkin tutkimuksen suosituksista. Sampo lähetti oikeuden päätöksen mukaisen kirjeen minulle, jossa kehottivat minua menemään jälleen alkuneuvotteluihin Vakuutusalan kuntouttamiskeskukseen. Ilmoitin sampoon, että ko. paikkaan en mene sillä harkinnan alla on edelleen kuntouttamiskeskuksen haastaminen oikeuteen. Kehotin sampoa etsimään puolueettomamman paikan Malminkartanon tutkimuslähetteen laatijaksi. 

Lähetteen ja alkukeskustelujen laatijaksi päätettiin työvoimatoimiston vajaakuntoisten työnhakijoiden yksikkö. 

Pian oltiin taas uusissa tutkimuksissa Malminkartanon kuntoutussäätiöllä. Kuntoutusohjaaja ihmetteli, että olen toistamiseen siellä uusimassa jo kerran minulle tehdyt tutkimukset. Ohjaaja sanoi, ettei asiakkaat käy siellä kuin yhden tutkimusjakson. Uusikaan kierros ei tuonut ilmeisesti sammon kovasti kaipaamaa heille itselleen mieluisaa tutkimustulosta. Kuntoutusohjaaja totesi varsin selkeästi loppulausunnossaan, että "potilas on käytännössä yksikätinen, vasenta kättään hän ei kykene käyttämään kunnolla edes apukätenä". Ja taas tuli Sammolta minulle oikein tuttu vastaus, "ei työkyvyttömyyskorvauksia sillä mikään ei muuta yhtiömme aiempaa kantaa". 

Poliisi hutkii ja löytää selvännäkijän... 

Päätin selvitellä Sammon "varatuomarina" ammattiaan korostaneen Anu Aallon merkillisiä lausuntoja. Valmistelin useiden lakimiesten kanssa tästä sammon lakimiehestä poliisille tutkintapyyntöä. Tutkintapyyntö jätettiin henkilökohtaisesti Pasilan poliisille. Kun asian etenemistä sitten muutamien päivien päästä tiedusteltiin, minulle ilmoitettiin, ettei sellaista tutkintapyyntöä ole sinne edes jätetty. 

Kerroin jättäneeni tutkintapyynnön sinne itse, lisäksi mainitsin minulla olevan siitä yhä kopion. Muutaman tunnin päästä minulle soitettiin toiselta puolelta kaupunkia pikku-roban poliisiasemalta, että tutkintapyyntöni olikin nyt heillä. Käskin palauttaa sen Pasilan poliisiasemalle ja näin myös kävi. Pasilasta tuli lähes saman tien päätös, joka oli otsikoitu, "tutkintapyyntö asiasta, jossa ei ole syytä epäillä rikoksen tapahtuneen".

Poliisi oli siis jo tutkintapyyntöäni vastaanotettaessa otsikoinut siihen tulevan päätöksen valmiiksi ja sammolle mieleisellä tavalla. Tiesivät ratkaisun valmiiksi vaikka lakimieheni olivat asioista eri mieltä ja olivat tehneet jutun eteen jopa töitäkin. 

Täytyy siis todeta, että kyllä siellä poliisissa on viisaina itseään pitäviä miehiä palkkaa nostamassa tai sitten heidän toimintaansa takana on aivan muut motiivit... 

Perusteluna poliisilla oli surkuhupaisa väite, että Anu Aallon tekojen tahallisuutta en olisi tutkintapyynnössä kertonut. Perustelu oli lähinnä säälittävä, sillä teon tahallisuus oli yli kymmenessä eri kohtaa ilmaistu. Lienee mahdollista, että poliisilla oli päätös tiedossa ilman, että hän edes luki papereita. Ei liene poissuljettua, että tutkinnan laiminlyönnin motiivi olisi ollut tutkinnan kohdistuminen Sammon lakimieheen. Sammossa nimittäin työskentelee lukuisia poliisin entisiä virkaveljiä ns. vakuutusetsivinä. 

Kuvassa Pasilan "selvännäkijöiden" papereiden hukkaamislaitos ja "hylsytehdas", ts. poliisi. 

Yritin sitten soitella tälle poliisin selvännäkijä-tutkijalle, olisin halunnut häneltä kysyä miten hän voi todeta päinvastaista kun mitä asiakirjoissa lukee jos hän kerta on lukutaitoinen. Jostain syystä tutkija oli kovin kiireinen ja puhelimeen hän ei vastannut. Pidin hänelle tuloksetta jättämistäni soittopyynnöistäni jo kirjaa, että milloin soitin ja kenelle jätin niitä soittopyyntöjä. Kerran sain sitten ko. poliisin puhelimeen kun soitin vaihteen kautta jolloin soittajan numero ei ilmeisesti näkynyt hänelle. Jo ennen kuin olin asiaani hänelle esittänyt hän tiuski, vaikutti ylimieliseltä ja muutenkin kuulosti ilmeisesti elämäänsä kyllästyneeltä, tyyli pysyi loppuun saakka sillä hän paiskasi puhelimen kiinni. Vastauksia kysymyksiini en siis häneltä saanut mutta mieleenpainuvaa käytöstä senkin edestä.

Kantelin hänestä hänen esimiehilleen, mutta eihän korppi korpin silmää noki. Näin kävi tälläkin kertaa. Kantelin seuraavaksi asiasta Eduskunnan oikeusasiamiehelle. Ilmeisesti oikeusasiamiehelle hän ei aivan yhtä töykeä uskaltanut olla, mutta valehdella tämä poliisi kyllä näytti osaavan tai sitten hänen muistinsa ontui pahemman kerran. Poliisi nimittäin väitti, että hän oli yrittänyt soittaa minulle mutta ei ollut onnistunut siinä. Fakta on, että luurinta ei varmasti tämä poliisi nostanut yhtään kertaa minulle soittaakseen. Tiedän tämä siitä, että tuona ajankohtana pidin huolen siitä, että kotonani oli aina joku paikalla kun soittopyyntöjä kerran jätin. 

Varmaa on, että ko. poliisi ei kotiini soittanut. Valheeksi taisi oman selvityksensä tietää tämä poliisi itsekin, hän nimittäin vastineessa ilman mitään oikeusasiamiehen esittämää kysymystä otti esille tämän sivun lopulla mainitun asian, että "Poliisi on kuullut Kukkosta Kärhän esille nostamassa jutussa järjestön jakamista mainoksista, ja että Kukkonen olisi jutussa ainut rikoksesta epäilty, ja että hän tiesi tämän kun päätti Kukkosen tekemän tutkintapyynnön". Eduskunnan oikeusasiamies nähtävästi poliisia jopa ymmärsi, sillä juttua ei tutkittu ja samainen poliisi saa edelleenkin valehdella / kertoa perättömiä kaikissa niissä jutuissa, joita se ei itse halua tutkia. 

Lakimieheni totesi, että poliisi ei todellakaan halunnut tutkia asiaa vaikka tutkinnalle olisi ollut lailliset perusteet.

Joo, ylpeänä sanon tuosta mainostamisesta kun olin kuulemma oikein "rikoksesta epäiltynä".  Jos mainostaminen luetaan nyky-Suomessa rikoksena niin aion varmasti jatkaa mainostamisen tiellä. Koska laki on "kaikille yhtenevä" nähtävästi jatkossa olenkin K-kauppiaiden, poliitikkojen, presidenttiehdokkaiden ym. massamainosrikollisten kanssa "rikoksesta epäiltynä" ja jos hyvä tuuri käy, niin olen oikein putkassa. Voin luvata poliiseille ja kaikille maamme päättäjille jo nyt, että tähän tekoon aion syyllistyä myös jatkossa oikein rankemman mukaan ja olen vieläpä todella ylpeä siitä. Jos sananvapauteen ja mainontaan edes yritetään puuttua niin varmaa on se, että jatkossa juttu tullaan aloitteestani käsittelemään perustuslaillisen sanan- ja mielipiteen ilmaisun vapauden loukkauksena mm. kansainvälisissä tuomioistuimissa ja kaikessa mahdollisessa mediassa. :-)

Hyksin hyvät vaiheet ja ripaus hutilointia...

Prosessin ensimmäisessä vaiheessa yritti Sampo ilmeisen synkkinä epätoivon hetkinään käyttää oikeuksieni torpedoinnissa myös epäpätevien lääkäreiden työkappaleita, joissa oikeata diagnoosia vasta pohdittiin. Näin kävi Hyksissä harjoitelleen virolaisen lääkärin avustamana. Tämä harjoittelijalääkäri koki itsensä niin päteväksi, että päätteli heitteli itsenäisesti omiin työkappaleisiin myös erikoisalan lääkärin toimenkuvaan kuuluvia lauselmia. Kaiken lisäksi tämä virolainen harjoittelijalääkäri vastasi sammon pyyntöön niin kattavasti, että lähetti kaikki em. työkappaleetkin vakuutusyhtiöön. 

Korostan, että tämä oli oman hoitoni poikkeus Hyksissä, josta muuten ei minulla ole ollut mitään valittamista. 

Sampo toimitti väärillä epäpätevän yleislääkärin laatimilla työdiagnooseilla varustettuja kirjelmiä oikeuteen. Sammon kannalta kovasti harmillista lienee ollut, että olin näistä  tapahtumista yhteydessä Hyksin johtavaan ylilääkäriin. 

Ylilääkäri laati oikaisulausunnot, joissa hän oikeudelle totesi em. virolaisen harjoittelijan muistiinpanojen olleen virheelliset. Ylilääkäri lisäksi totesi sammon toiminnasta, että on ennenkuulumatonta ja asiatonta käyttää ja oikeudelle toimittaa keskeneräisiä ja vääriin tulkintoihin johtavia tutkimusten työkappaleita.

Laadukasta hoitoa Meilahdella ja Mäntytien kuntoutustutkimusyksikössä, kiitos henkilökunnalle.

Prosessin kuluessa kirjoittelin asiasta myös Helsingin Sanomiin. Erääseen kirjoitukseen myös vakuutusoikeuden ylituomari Lea Kärhä vastasi, mutta vastaus oli mielestäni tasoltaan puuta-heinää. Taisipa eräs juristikin ottaa lehdessä kantaa Kärhän kirjoitukseen, tai ainakin siinä käsiteltyyn aiheeseen. Soitin Kärhälle kysyäkseni täsmennystä hänen vastauksensa omituiseen sisältöön, joka ei mielestäni vastannut millään tavalla totuutta. 

Kärhä töksäytteli minulle puhelimessa tuohtuneen oloisena ja syytti Helsingin Sanomia hänen lausuntojensa vääristämisestä. Samaan hengenvetoon Kärhä jatkoi, ettei hän enää koskaan antaisi lehtihaastattelua koska lehdet vääristävät hänen lausuntojaan. Sanoin Kärhälle, että jos kerta Helsingin Sanomat on vääristänyt hänen haastatteluaan, niin voisiko hän sitten minulle kertoa sen, mitä hän oli haastatteluun tarkoittanut julkaistavaksi. Tästä oikaisusta Kärhä kieltäytyi ja nappasi puhelimen kesken lauseeni kiinni. 

Koska en pitänyt Kärhän toimintaa virkamiehelle soveliaana, tein hänestä kantelun oikeuskanslerin virastoon. Soittelin muutaman viikon kuukauden kuluttua Kärhälle seuraavan kerran. Tuolloin Kärhältä varmaankin aivan vahingossa tippui puhelin kädestä, soitin hänelle hetken kuluttua uudelleen, jolloin Kärhä spontaanisti heti alkuun tokaisi, että "haluan nyt heti sanoa, että en lyönyt puhelinta kiinni vaan se putosi kädestäni. Haluan tämän siksi sanoa, että olen juuri tekemässä vastausta oikeuskanslerille koska olet tehnyt sinne kantelun minusta". Siis noin Kärhä totesi ja tuon mainitun kerran uskon hänen puhuneen täyttä totta ja ihan vilpittömästi. 

Valitukseni sisälsi oikeuskanslerille mahdollisuuden tutustua aineistoon luotettavalla tavalla, sillä olin kertonut minulla olevan keskusteluista tallella nauhan. Olin nimittäin oppinut niin vakuutusoikeudesta kuin monesta muustakin virastosta ja vakuutusyhtiöstä sen, että mitään ei kannata heidän kanssaan väitellä ilman nauhaa. 

Kaikesta kanslerille tarjotusta näytöstä huolimatta oikeuskansleri Nikula hylkäsi jutun ja ainakin Kärhä lienee ollut Nikulan päätöksestä mielissään.

Kuvan verovaroin maksetusta palatsista "oikeuskansleri" suoltaa moraalisesti alamittaisia päätöksiä.

Sammon lakimiehet jyräävät yhtiön oman ylilääkärin tunnustuksen...

Ensimmäisessä hylkäämisaallossa olin yhteydessä Sammon ylilääkäriin, joka toimi omassa asiassani yhtiön ns. lääketieteellisenä asiantuntijana. Lääkäri oli Reijo Selonen ja häneltä kysyin, että jos hän on kerta tutustunut asiaani niin kuinka hän on voinut hylätä sammon kirjeessä mainituin totuudenvastaisin väittämin tapaturma-asiani korvaukset. Mainitsin Seloselle, että vakaa aikomukseni on tehdä hänestä tutkintapyyntö poliisille. Tähän Selonen vastasi, etten voisi niin tehdä. Kerroin Seloselle, että kyllä voin tehdä, kerroin, että olin jo lakimieheni kanssa valmistellut asiaa ja Selosta tultaisiin syyttämään parinkin rikoslain pykälän pohjalta. 

Nyt vallitsi puhelimessa hiljaisuus... Pitkähkön tauon jälkeen Selonen sanoi, "nyt on käynyt niin, että tässä asianratkaisussa on yhtiön lainopillinen puoli tulkinnut väärin lausuntoani". Pyysin Selosta oikaisemaan sitten virheen. Selonen vastasi, että hän oikaisee, mutta ei voi oikaisua tehdä ennekuin sen tarkistaa yhtiön lakiosasto. Selonen kertoi pistävänsä oikaisun heti postiin.

Oli parisen päivää kulunut soitostani Reijo Seloselle ja koitti lauantai. Postin pikakuljetus toi kotiovelleni asti kirjeen Sammosta. Selosen lupaamasta oikaisusta ei kirjeessä ollutkaan mitään mainintaa, ilmeisesti kiitos Sammon lakiosaston. Sammon kirjeessä vaan oli heille tyypillistä puuta-heinää, elikkä ei mitään edes tähän kirjoittamisen arvoista sisältöä. Juristit olivat siis jyränneet kirjeestä pois Sammon ylilääkärin tunnustuksen. Kun sitten seuraavan kerran soitin Seloselle ja kysyin asiaa, hän oli kovasti vaivaantuneen oloinen ja hän oli menettänyt ko. asian osalta kokonaan muistinsa. Hän ei kieltänyt sanoneensa sammon korvauspuolen päätyneen hänen lausunnosta poikkeavaan lopputulemaan vaan hän totesi, ettei hän tällä kertaa muista mitään koko asiasta. 

Tähän muistin menetykseen sen tiedän sanoa, että Selonen kyllä muisti tarkalleen mistä puhuttiin. En nimittäin voi missään määrin uskoa, että hänen "ammattitaidosta" selkokielellä mainitsemaani vertauskuvaa unohtaisi yksikään lääkäri. Ihmettelin kuitenkin Seloselle hänen huonoa muistiaan ja kysyin häneltä, että miten hän on voinut suorittaa yliopistossa lääketieteellisen tutkinnon jos hänen muistinsa on noin huono. Tähän Selonen ei vastannut mitään vaan tokaisi, että "kyllä sinä tunnet nämä kaikki valitustiet varsin hyvin, ei ole mitään epäilystä, ettet et osaisi pitää puoliasi tässä asiassa".

Eduskunnasta asia siirtyy Sammon pääjohtajalle.

Asiani käsittely kulkeutui Eduskuntaan joitakin viikkoja sen jälkeen kun Sammon lakimies Anu Aalto oli suorittanut itseriittoiselta vaikuttaneeseen sävyyn älykkyysosamäärän mittaamisen ammattien kautta. Vein siis kokemani Sammon toimintatavat lähinnä tiedoksi Sosialidemokraattien eduskuntaryhmälle, jossa Sammon toimintaa kyllä syvästi ihmeteltiin. Varsin pian eräs ryhmään kuulunut kansanedustaja otti oma-aloitteisesti minuun yhteyttä ja perehtyi tomerasti asiaani. 

Varsin pian tämä kansanedustaja totesi, että hän ei voi tietenkään luvata vielä mitään mutta omalta osaltaan hän vie asiaani eteenpäin ja tekee kaikkensa asian selvittämiseksi. Edustaja oli yhteydessä hyvin tuntemaansa sammon pääjohtaja Jouko K Leskiseen, jolle myös esitteli asiani epäkohdat henkilökohtaisesti. Leskinen oli tuolloin luvannut hoitaa asiani kuntoon. Leskinen pyysi itselleen selvityksen alaisiltaan ja selvitys hänelle myös oli annettu. Selvitys oli juuri sellainen mitä voi odottaa, yleisluontoista ja ympäripyöreää selittelyä ja yhteenvetoa asiani vaiheista.

Leskinen vetäytyi Sammon pääjohtajan paikalta joten omaa asiaani koskevat lupaukset jäivät häneltä lopullisesti täyttämättä. Björn Wahlroos astui puikkoihin ja edelleenkään mitään positiivista ei asiani hoidossa ole tapahtunut, ehkä lupaukset lunastetaan tai sitten ei joskus tulevina vuosikymmeninä jonkun uuden pääjohtajan toimesta. Vaikuttaa siltä, että sammon korvauspuoli tuskin koskaan eväänsä liikauttaa faktojen tunnustamiseksi ja järjen käyttöön ottamiseksi. Leskisen lupauksista on pian kulunut 8 vuotta, katsotaan paljonko vuosia tai vuosikymmeniä vielä menee sammolla lupausten lunastamisessa... Yksi asia on varmaa, taisteluni oikeuksista jatkuu vaikka elämäni loppuun saakka, sillä röyhkeydelle ja ahneudelle en suostu alistumaan koskaan...

Vakuutusoikeudelle oli toimitettu lukuisia lääkärinlausuntoja sekä mm. Vakuutusalan kuntouttamiskeskuksen lausunnot jossa minun todettiin olevan täysin työkyvytön ammattiini. Tässä tilanteessa vakuutusoikeus yhtyi sokeasti vakuutusyhtiö Sammon hatusta vetäisemään väitteeseen, joka poikkesi täysin mm. malminkartanon lausunnosta. 

Joko vakuutusoikeus ei ollenkaan lukenut Malminkartanon ja kaikkien lääkäreiden antamia lausuntoja tai sitten vakuutusoikeudessa vallitsi absoluuttinen kyvyttömyys ymmärtää ja sisäistää luettua. Toinen vaihtoehtoon, että vakuutusoikeus jostain muusta kuin laillisesti perustellusta syystä päätyi tutkimusten vastaiseen lopputulemaan jota se kuitenkaan ei perusteluiksi nimeämässään kappaleessa kertonut. Jotta oikeusturvan perikato olisi ollut täydellinen päätökseen oli kirjattu myös toteamus, että työkyvyn alenema olisi alle 10%. Tämä takasi sammolle sen, ettei heidän tarvinnut maksaa minulle korvauksia.

Vakuutusoikeudelle tyypilliseen tapaan heidän näkemystään ei päätöksessä tosiasiallisesti perusteltu yhtään millään tavalla. Perusteluun olisi ollut tarvetta jo lainkin edellyttämänä minimivaatimuksena, sillä kaikki asiasta oikeudelle esitetty näyttö tuki yksiselitteisesti ja selkeästi takautuvaa ja täyttä 100% työkyvyttömyyden mukaista korvausta. Tätä perusteluvelvollisuutta ei vakuutusoikeus siis millään tavalla noudattanut.

Mielenkiintoisena lisänä jutussa paljastui Sammon laatiman ja oikeudelle toimittaman tekaistun ruutupaperimuistion yms. aineiston pimitys jutun toiselta osapuolelta eli minulta itseltäni. Tämä aineisto salattiin koko prosessin ajan Sammon ja myös vakuutusoikeuden toimesta. Asia paljastui vasta vakuutusoikeuden päätöksen jälkeen vakuutusoikeuden ylituomarin puhelimessa antamasta lausunnosta, jossa hän lisäksi totesi jutussani jo tuolloin olleen yli 1000 sivua aineistoa. Katso erillinen liitesivu asiasta. 

Kuvassa vakuutusoikeuden "tason" mukainen vihreä peltihalli Lönnrotinkatu 13 C sisäpihalla.

Korkeimman oikeuden uusavuttomat tuomarit...

Mielenkiintoista oli sekin, että kun vakuutusoikeuden päätöksestä valitettiin korkeimpaan oikeuteen, niin siellä päätettiin kuulla asiasta sampoa ja vakuutusoikeutta. Sampo myönsi muistioiden laatimisen ja oikeudelle toimittamisen. Sampo myös ilmoitti oikeudelle, että he eivät ole muistiota koskaan saattaneet Kukkoselle tiedoksi. 

Lisäksi asiasta oli käytössä Kukkosen hankkimat ja korkeimmalle oikeudelle toimittamat puhelinnauhoitteet puhtaaksikirjoituksineen. Noilla nauhoilla Sammon lakimies Anu Aalto vahvisti laatineensa itse Kukkoselta salatun muistion, Aalto myös tunnusti itse toimittaneensa muistion vakuutusoikeudelle. 

No mitä korkein oikeus päätti tästä asiasta, he äänestivät (mm. entinen oikeusasiamies Lauri lehtimaja oli äänestyksessä puolellani) ja enemmistön äänin korkein oikeus päätti, että asiasta ei saatu selvyyttä, että oliko ko. aineisto vakuutusoikeudella. Katso erillinen liitesivu asiasta. 

Siis korkein oikeus ei saanut asiasta selvyyttä, vaikka tapahtumat kirjallisesti myönsi oikeiksi vakuutusyhtiö Sampo!

Jos noin laajalla sekä monipuolisella asiasta esitetyllä näytöllä ja vieläpä vastapuolen tunnustuksella korkeinta oikeutta maassamme käyttävät ihmiset eivät saa asioista selvyyttä, niin mistähän ne sitten saavat selvyyttä? On todella vaikea uskoa, että siellä istuvat suojatyöpaikassa täysin uusavuttomat tuomarit. Oli miten oli, mutta kyse on, joko totaalisesta korkeimman oikeuden henkilökunnan tyhmyydestä, tietoisesta vahingonteosta tai korruptiosta. 

Ainakin palvelut karkeimmassa oikeudessa toimii kuin tilauksesta vakuutusyhtiöiden suuntaan. Asia on luonnollisesti edelleen vireillä, tällä kertaa asiasta odotellaan Suomelle langettavaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiota.

Kuvassa Suomen häpeäpilkku, karkeimmalle oikeudelle verovaroin sponsoroitu illuusiotehtailun palatsi.

Klikkaa ja katso;  Autenttiset korkeimman oikeuden dokumentit ja eriävät mielipiteet.

Luku 2. Prosessin toinen vaihe.

Toinen kierros alkoi tapaturmalautakunnassa suullisella kuulemisella. Se oli ensimmäinen suullinen kuuleminen koko tapaturma-asiani historian aikana. Itselläni oli oikeuteen varattu todistajaksi asiaani hyvin tunteva varatuomari, "avustajaksi" toimittaja Pertti Klemola ja lainopilliseksi avustajaksi Rakennusliiton juristi Jorma Hekkurainen. Hekkuraiselle oli toimitettu hyvissä ajoin etukäteen kaikki asiastani olleet dokumentit, lisäksi hänen kanssa oli pidetty 2 valmistelevaa kokousta, jossa Hekkuraiselle esittelin myös kaikki uusimmat lausunnot asiastani.

Muutama sana tästä Sammon "löydöstä". 

Tämä Sammon todistaja oli esittänyt useita uhkauksia Kukkosta kohtaan useiden todistajien ja poliisin kuullen. Uhkauksista keskeisimpiä oli, että hän tulee kaikin keinoin aiheuttamaan pahaa ja vahinkoa Kukkoselle ja pitämään huolen siitä, ettei Kukkonen tule koskaan saamaan tapaturmaeläkettä. 

Kukkonen teki saamistaan uhkauksista poliisille tutkintapyynnön jolloin tämä Sammon todistaja sai sakot, sitten hänet määrättiin maksamaan Kukkoselle korvauksia käräjillä sekä hovissa. Kukkosen tekemän tutkintapyynnön aikana tämä Sammon todistaja uhkaili myös poliiseja. Poliisi kirjoitti pöytäkirjaan saamansa uhkaukset seuraavasti;

"mies kertoi, että hänen luonaan on saunonut vuosien saatossa sen verran korkeita poliisiherroja, että välittömään ystävyyssuhteeseen vedoten hän tulee aiheuttamaan kaikkea vahinkoa näille poliiseille ja heidän uralle". Siten uhkailujen kohteeksi joutunut poliisi teki yhteenvedon päätelmistään; "en suhtautunut ko. henkilön puheisiin kovinkaan suurella vakavuudella". 

No, tämän henkilön tarinat ei poliisia vakuuttaneet mutta ne näyttivät kelpaavan Sammolle, hänhän oli siis Sammon todistaja. ;-) No, ilmeisesti laillisia keinoja ei Sammolla ollut jäljellä korvausvastuun epätoivoisessa pakoilussa. 

Koitti suullinen kuuleminen tapaturmalautakunnassa. 

Heti alkuvaiheessa oikeuden puheenjohtaja kysyi viralliselta Rakennusliiton avustajaltani, Jorma Hekkuraiselta, että mikä on Kukkosen työkyky johonkin muuhun ammattiin. Tähän Hekkurainen vastasi spontaanisti vastoin kaikkia hänen tiedossaan olleita tutkimuksia, että nuorimies, kyllä se varmasti johonkin työhön kykenee. 

Oikeus jatkoi asian käsittelyä. Sammon lakimies Liisa Leppä oli huolissaan toimittaja Pertti Klemolalla olleesta suljetusta kamerasta ja valitteli siitä oikeuden puheenjohtajalle. Lepän harmi helpottui ilmeisesti kovasti kun oikeuden puheenjohtaja kielsi kameran käytön salissa ja lisäksi kielsi Kukkoselta oikeudenkäynnin nauhoittamisen omalle sanelukoneelle.

Koitti tauko suullisessa kuulemisessa jolloin kysyin Hekkuraiselta, että mihinkäs moinen Hekkuraisen esittämä arvio mahtoi perustua kun sellaista ei ole kuukaan muu aiemmin vakavissaan todennut? Hekkurainen oli hiljaa...

Kysyin Hekkuraiselta, että oliko hän edes lukenut juuri valmistuneen HYKS:in usean kuukauden mittaisen tutkimuksen yhteenvedon, jossa kuntoutustutkimusyksikkö totesi selkeästi, että ottaen huomioon Kukkosella olevan erittäin voimakkaan lääkityksen vaikutukset ja niiden seuraukset, Kukkosen kohdalla ei ole mitään uudelleen koulutuksen mahdollisuuksia ja Kukkonen on täysin työkyvytön. Hekkurainen oli jälleen hiljaa ja luki  em. paperit ja sanoi, että hän oikaisee lausumansa. 

Suullinen kuuleminen jatkui, sammon vakuutuslääkäri oli lähinnä hiljaa. Kukkosen todistajat antoivat lausuntonsa ja Kukkosen oikeudenkäyntiaineistoa täydennettiin tuoreella lääkärinlausunnolla. Uusin Kukkosen lautakunnalle jättämä lausunto sai sammon vakuutuslääkäriltä osakseen olankohautuksen, täydellisen hiljaisuuden ja punastuneet kasvot. 

Vuorossa oli yhteenveto eli loppupuheenvuoro, jolloin Hekkurainen kertoi oikeudelle, että hän peruu aiemman lausuntonsa ja perumista täydentäen hän luki HYKS:in yhteenvedon Kukkosen todellisesta tilanteesta. 

Tapaturmalautakunta meni kesälomille ja loppukesästä tuli heidän "juosten kustu" päätös.

Tapaturmalautakunta ja vakuutusyhtiö näppärästi samassa talossa.

Ensimmäiseksi huomio kiinnittyi lautakunnan kuperkeikkaan Kukkosen todistajan lausunnosta. Lautakunta oli väärentänyt oikeudessa Kukkosen puolesta todistaneen varatuomarin todistajanlausunnon olennaiselta osin sisällöltään täysin päinvastaiseksi. Kukkonen tarkisti vielä oikeuden nauhoitusten puhtaaksikirjoituksen ja missään vaiheessa ei todellakaan Kukkosen todistaja ollut lautakunnan väittämänsisältöistä lausuntoa antanut.

Lautakunnan kyhäilemä päätös oli kaikilta osin laadullisesti ala-arvoinen ja täysin absurdi. Päätös poikkeisi olennaisesti ja ilman mitään tosiasiallisia perusteluita asian faktoista. Lautakunta kuitenkin myönsi nyt ensimmäistä kertaa (yli 10 vuotta oli jo kulunut), että Kukkosella on työkyvyttömyyttä, mutta vain 50%:n verran. Sekin puolikas oli sitten lautakunnan mielestä alkanut "kuin salama kirkkaalta taivaalta" juuri sinä päivänä kun Kukkosen lääkäri oli allekirjoittanut uusimman takautuvan lausunnon, jossa 100 %:n työkyvyttömyys tutkimustuloksiin perustuen todettiin alkaneen jo 30.1.1994 eli kymmenen vuotta aikaisemmin kuin lautakunta nyt päätti sen puolikkaana alkaneen.

Lautakunta oli vielä varmistanut ko. Kukkosen lääkärin lausunnon objektiivisuuden hankkimalla siitä lausunnon myös heidän omalta asiantuntija-lääkäriltä. Myös lautakunnan oma lääkäri totesi, että Kukkosesta annettu lausunto on kaikin puolin johdonmukainen, luotettava ja paikkansapitävä. Lautakunta päätti kaikesta huolimatta ohittaa heidän lääkärin ja Kukkosen lääkärin yhtenevät johtopäätökset asiaa mitenkään perustelematta. 

Lautakunta vaikutti siis olevan umpisokea faktoille ja älyllisesti sekä moraalisesti puhtaalla nollatasolla toimiva "kumileimasin". Aivan kuin lautakunnan tavoite olisi ollut päätyä Sammon (IF) rinnalla etukäteen päätettyyn lopputulemaan asian näytöistä riippumatta. Tässä kokonaistilanteessa ainoa asia missä lautakunta ei lähtenyt, tai ei uskaltanut lähteä Sammon kelkkaan oli Sammon kyhäilemän "todistajan" osuus. Edes lautakunta ei liene pitänyt tämän "todistajan" satuja edes asian mainitsemiseen käytetyn musteen arvoisena.

Pohtiessani lautakunnan toiminnan taustoja palasi mieleeni vuosien takainen keskusteluni Apulehden Uki Kivirannan kanssa. Tuolloin Kiviranta tiivisti tilanteen lehteensä tekemän jutun otsikkoon "Korppi ei toisen korpin silmää noki". Kivirannan tiivistelmä näytti nyt  sopivan Sammon ja lautakunnan väliseen toimintaan enemmän kuin hyvin. 

Moraalittomana ja täysin vastuuttomana pidän lautakunnan omilla nettisivuilla olevaa väittämää, että heidän toiminta olisi riippumatonta. Tosiasia vaikuttaa olevan kirjaimellisesti niin, että "sen lauluja laulat kenen leipää syöt". Leipä, eli rahoitus selviää lautakunnan toimintakertomuksesta, jonka mukaan Tapaturmalautakunnan taloutta koskevaan päätöksentekoon osallistuu edelleen asianomaisen vakuutusjärjestelmän organisaatio.

Väitän, että rahoitus ohjaa sokean opaskoiran tavoin myös lautakunnan päätöksiä. Tämän osoittaa todeksi lautakunnan epätoivoinen pyrkimys ohittaa asiassani vaatimuksiani täysimääräisesti ja takautuvasti tukenut näyttö. Rakennusliiton ala-arvoinen asiani hoito ja esiintyminen, sekä haluttomuus turvata oikeusturvaani (katso liitteet) pistää taas miettimään SAK:n ja Sammon välisiä yhteistyökuvioita. Niistä on ollut myös lehdissä mainoksia...

Tämän tapaturmalautakunnan "mainetta" lienee yritetty kohentaa 1.1.2006 tapahtuneella nimenmuutoksella. Kasvojen kohotusten jälkeen tämä absurdi hylkypäätöstehdas tottelee vakuutusyhtiötä nimellä "Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta".

Kuvassa Sammon "lakimies" Liisa Leppä ja Sammon "asiantuntija-lääkäri" lautakunnasta kovan työpäivän jälkeen.

Sammon viivästystaktiikkaa...

Vaikka Sampo määrättiin lautakunnan päätöksellä maksamaan puolikasta työkyvyttömyyttä ja jonkin verran myös takautuvasti, kului silti yli 10 kuukautta ilman mitään korvauksia tai toimeentulotukea. Sampo ei nimittäin maksanut pennin penniä koko tuona 10 kuukauden aikana ja koska Kukkosella oli lautakunnan myönteinen päätös olemassa niin muualtakaan ei toimeentuloa tullut, tämän Sampo lienee tiennyt varsin hyvin koska alalla on kuitenkin toiminut varsin pitkään. 

Kyllästyin Sammon etanamaisiin kiireisiin ja soitin Sampoon. Kysyin, että aikovatko he ollenkaan maksaa lautakunnan päätöksen mukaisia korvauksia vai pitääkö asiasta tehdä ensin julkinen ja viedä laillisuusvalvojien ratkaistavaksi. Ilmeisesti julkisuuden uhka jälleen toimi sillä soitostani kului jokusia päiviä ja korvaukset saapuivat vihdoinkin (yli kymmenen (10) kuukauden viiveellä) tilille. Tässäkin siis kului aikaa hieman enemmän (n. 7400 tuntia) kuin ne sammon (IF) mainostamat 48 tuntia. 

Rakennusliitto kieltäytyy oikeusavusta vakuutusoikeuteen...

Tässä vaiheessa pohdittiin eräiden lakimiesten avustuksella (ei rakennusliitto) suullisen käsittelyn vaatimista, koska rakennusliitto ja sampo olivat torpedoineet edellisen lautakunnassa järjestetyn käsittelyn. Hoitava lääkärini, jonka lausunnot arvioitiin myös lautakunnan lääkärin toimesta päteviksi kertoi, että hän on valmis tulemaan vakuutusoikeuden kuultavaksi jos pyydämme / saamme suullisen käsittelyn. Asiasta ilmoitin Rakennusliittoon ja pyysin saada toisen lakimiehen kuin Hekkuraisen. Rakennusliitto ilmoitti, etteivät he anna minulle oikeusapua suulliseen kuulemiseen. Rakennusliitto ilmoitti puhelimessa, että jos haluat suullisen kuulemisen niin maksa sen kulut itse, rakennusliitto ei niitä enää maksa. 

Vaadin Rakennusliitolta kirjallisen lausunnon kieltäytymisestä, jolloin sieltä toimitettiin päätös päiväyksellä 9.1.2004. Päätöstä seurasi uusi päätös 1.6.2004, jossa taas ilmoitettiin, että Rakennusliitto ei anna Kukkoselle myöskään oikeusapua valitusasian viemiseksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Katso em. Rakennusliiton päätökset hyperlinkkien kautta liitesivuilta.  

Samoihin aikoihin odottelin myös Kelaan jätetyn työkyvyttömyyshakemuksen päätöstä, olihan siitäkin kulunut aikaa useita kuukausia vaikka päätöksen oli luvattu tulevan parissa viikossa. Kelasta sain kuulla, että asiapaperini on sieltä toimitettu Leliin (nykyinen Etera). 

Koska Lellin kirje haiskahti oudolle päätin soittaa Lelliin ja kysyä kuka on lähetteen allekirjoittanut henkilö. Henkilön kerrottiin toimivan sihteerinä Lellissä. Tiedustelin, että kenen sihteerinä koska eihän sihteerit lähetteitä kenellekään allekirjoita normaalisti. Lellistä kerrottiin, että kyseessä oli Lellin ylilääkäri Juhani Juntusen sihteeri. Asian käänne oli sinänsä minulle mielenkiintoinen, että olin aiemmin väitellyt Juhani Juntusen kanssa julkisesti suorassa televisiokanava nelosen palaneenkäry televisio-ohjelmassa, jossa oli keskustelijoina Itseni ja Juntusen lisäksi, ministeri Perho ja kansanedustaja Marjatta Stenius-Kaukonen. Juntunen edusti ohjelmassa vakuutuslääkäreitä ja minä taas vastapuolta. Tämä fakta tuntien, pidin heti Juntusta jäävinä asiassani kun LEL päättää asioistani. Ehkäpä tämän myös Juntunen itse tiesi, selvisi nimittäin, että minulle tulleesta lähetteen versiosta oli Juntusen nimi poissa mutta alkuperäisessä lähetteessä oli allekirjoittajana nimenomaan Juhani Juntunen itse. 

Kelan pikapäätös, vain kolme vuotta ja toissijainen turva on sinun, vai onko?

Lellin kirje ei enää pelkästään haiskahtanut vaan tuntui johtavan suoraan sylttytehtaalle. Päätin tehdä saman tien ja ennalta ilmoittamatta asiapaperitarkistuksen Lelliin. Oli kesäinen perjantai joten arvelin ettei enää iltapäivällä johtajat ole siellä jarruttelemassa tarkistukseni tekoa. Menin Lelliin ja ketään johtajia ei todellakaan ollut paikalla, vaadin papereita nähtäville ja hetken väittelyn jälkeen paperini haettiin suoraan Juhani Juntusen pöydältä. 

Oli mielenkiintoista heti alkuun havaita, että potilaskansioni oli kääritty Sosiaali- ja terveysministeriön omassa Socius lehdessä minusta olleeseen haastatteluun, siinä oli silloin toisena haastattelun osapuolena Lellin silloinen johtaja Timo Havu. Toinen mielenkiintoinen havainto oli, että kaikki Lellin sisäiset käsittelylehdet olivat blankot ja sinne kuuluneet kirjoitukset olivat pois nypittävillä liimalapuilla.

Liimalappuja oli sitten toinen toisen perään. Otatin Lellin henkilökunnalla saman tien kopiot koko paketista. Aineiston laajuutta kuvastaa se, että kaksi Juntusen alaista kopioi niitä minulle parisen tuntia.

Tein lelliin selvityspyynnön, jossa ilmoitin, että keskeytän asiani käsittelyn Lellissä kunnes saan heiltä vastaukset mm. kysymykseen, että miksi Lellille ei kelpaa tutkimustulokset, jotka oli minulle juuri tehty puolueettomassa tutkimuspaikassa? Pyysin myös vastausta siihen, miksi minun pitäisi mennä julkisen vihamieheni määräämiin tutkimuksiin / hoitopaikkaan. No kuten arvata saattaa, vastauksia ei koskaan tullut. Syksyllä posti sitten toi Lellin uusimman päätöksen, jossa hakemukseni hylättiin. Näin siitä huolimatta, että kopioidussa asiakirjakansiossa oli Lellin oma lääkäri todennut minut täysin työkyvyttömäksi.

Tein valituksen lellin päätöksestä. Kului muutamia viikkoja, LEL ilmoitti, että he eivät suostu tekemään asiassa itseoikaisua. Vallitus eteni Juntusen kollegoista, eli ns. vakuutuslääkäreistä kyhätylle eläkelautakunnalle. Kuluin taas kuukausia, sitten tämä epälääkäreiden kollegio loihti tutun kuuloisen päätöksen, ei muutosta. Valitus eteni nyt vakuutusoikeuteen ja taas odoteltiin muutamia kuukausia, jotka vaihtuivat jo vuosiksi.

Lellistä Eteraksi, täällä myös jäävit vihamiehet saa sotkea näppärästi sinunkin asioitasi. 

Vakuutusoikeuden suuri hätä, eli pikapäätös ilman istuntopäivää...

Tuli kevät 2005. Kuulin vakuutusoikeuden kirjaamosta, että Eteran juttuni on tulossa heillä käsittelyyn juuri ennen juhannusta, mutta muille siellä vireillä oleille jutuille ei ollut määrätty mitään käsittelypäivää. Kävin siten suorittamassa vakuutusoikeudessa asiapaperitarkistuksen Eterasta ja kumppaneista vireillä olevaan valitukseeni liittyen. Ilmeni, että Etera oli liittänyt  asiakirjakansiooni julkisen edusvalvojan päätöksen. Tämä oli todella mielenkiintoista, että annetaan ymmärtää oikeudelle, etten kykenisi hoitamaan mitään asioita. Harmi vaan, että paperia tarkemmin tutkiessa selvisi, että se on Varkauden kaupungin tekemä päätös jostakin nimeltä mainitusta Varkautelaisesta henkilöstä, jota en edes tuntenut. Mainittakoon, että en ole koskaan edes asunut Varkaudessa ja mikään kaupunki tai kukaan henkilö ei ole tehnyt minua tai ketään tuntemaani henkilöä koskevaa julkisen edunvalvojan päätöstä tai mitään edes sinnepäin viittaavaa päätöstä. Eteran liitteet olivat siis valheellisia ja mainettani mustaavia. Vakuutusoikeus vaati multa kirjallisesti "avoimen" vahvistuksen, että olisin tarkistanut heillä asiapaperini. Laadin kuittauksen mutta lisäsin siihen maininnan, että olen tarkistanut ainoastaan Eteran juttua koskevat asiapaperit.  Muiden juttujen osaltahan niitä ei ollut aihetta vielä edes tarkistaa koska edes niiden käsittely ei ollut vakuutusoikeuden mukaan vielä tulossa.