Klikkaa kuvasuurennos

Klikkaa kuvasuurennos

Juhannus koitti ja sain tietää, että vakuutusoikeus olikin istunut melkein peräkkäisinä päivinä molemmat siellä vireillä olleet juttuni. Näin he istuivat myös Sammon jutun jolle ei ollut siellä edes varattu käsittelypäivää, tässä tilanteessa vakuutusoikeus siis tiesi, etten ollut kerinnyt tarkistaa oikeudella olleiden asiapapereiden. Soitin kirjaamoon ja vaadin, että paperit pidetään siellä kunnes tarkistan kaikki henkilökohtaisesti, kirjaamo lupasi huolehtia asiasta. Meni muutama tunti kun minulle soitettiin kirjaamosta, että paperini olivat heti palautettu vakuutusyhtiö Sammolle (IF). En siis saanut edes mahdollisuutta katsoa, että mitä Sampo tällä kertaa minulta mahdollisesti pimitti tai mitä se valehteli oikeudelle. Edellisellä kerrallahan se (kts. prosessin vaihe 1) pimitti itse laatimansa, tekaistut ruutupaperimuistiot ja salasi ne minulta yhdessä vakuutusoikeuden kanssa. Toi aiempi asiahan on nyt tulossa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta.

Mielenkiintoinen "sattuma" oli, että vakuutusoikeudessa samaan aikaan käsiteltiin juttuni Eteraa vastaan. Sen voitin täydellisesti täsmälleen samoilla näytöillä millä jutun hävisin sampoa vastaan. Etera joutui maksamaan takautuvasti täyden eläkkeen viivästyskorkojen kanssa siitä hetkestä lukien kun olin jättänyt hakemuksen heille. Lisäksi vakuutusoikeuden päätöksessä todettiin, että jatkossa minun ei tarvitse toimittaa asiastani enää mitään lausuntoja. Tämän Etera taas tulkitsi siten, että he vaativat minulta ensi töikseen taas uusia lausuntoja, hommasin heille yhden ja siinä samassa ilmoitin, että seuraava paperipyyntö kun sieltä tulee niin teen asian suhteen kaikki mahdolliset kantelut ja selvityspyynnöt. Jokunen päivä sen jälkeen tuli Eterasta kirje, jossa eläke oli myönnetty tällä kertaa minulle täysimääräisenä ja pysyvästi.

Luku 3. Prosessin kuluessa tapahtunutta.

Omaa asiaani hoitaessa on ympärille kerääntynyt joukko ihmisiä, joilla on vastaavia kokemuksia vakuutusyhtiöistä, maamme oikeuslaitoksesta ja tästä yhteiskunnasta. Siinä sivussa sitten käynnistyi järjestö nimeltä Vakuutusongelmaisten liitto ry. Paljon asioita on niissä merkeissä myös puitu julkisuudessa asti ja ilmeisesti siinä on tullut astuttua joidenkin valtakoneiston jäsenten varpaille vaikkakin totuuden merkeissä. On varmasti totta, että lauma virkamiehiä tms. henkilöitä on pelännyt menettävänsä katteettoman idyllin "upeasta" asemastaan, joka on tuonut automaattisesti heille kutsut mm. itsenäisyyspäivän juhliin. Ystäviä ei liene tullut paljon myöskään vakuutusyhtiöistä tai heidän käyttämistään vakuutuslääkäreistä joiden ammatin lakkauttamista olen vaatinut mm. Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalta silloin, kun olen ollut heidän kuultavana alaamme koskevista lakimuutoksista.

Ilmeisesti juuri edellä mainituista syistä olen tutustunut myös nurkkaan ajettujen virkamiesten tms. henkilöiden epätoivoisiin keinoihin kun halutaan mustata heitä vastassa olevat kansalaisaktiivit ja järjestöt.

Yhdistyksen kotisivut torpedoinnin kohteena...

Edustamani järjestön kotisivut yritettiin muutamia vuosia lakkauttaa sillä, että jokin nimelläni esiintynyt henkilö oli soittanut kotisivujamme ylläpitäneelle Saunalahdelle ja ilmoittanut, että kotisivumme jäädytetään eli ajetaan ns. hyllylle. Teko ei onnistunut sillä saunalahti oli onneksi hinnoitellut myös ko. jäädytyspalvelun. postissa tuli saunalahdelta lasku kotisivun jäädytyksestä jolloin tietysti soitin, että mitäs se sitten tarkoittaa. Saunalahdella selvitettiin asiaa ja tietokannoista löytyi merkintä, että joku henkilö oli soittanut sinne ja esiintynyt nimissäni. Moinen teko, että esiintyy toisen nimissä on luonnollisesti rikoslaissa tuomittava, mutta Saunalahdelta ei löytynyt muita tietoja joilla tekijä olisi saatu kiinni, näin ainakin sieltä tuolloin kerrottiin.

Massamainosrikollisuudesta poliisin pakeille...

Hupaisa oli sekin hetki kun sain kutsun paikalliselle poliisilaitokselle kuulusteluun. Paikanpäällä selvisi, että vakuutusoikeuden ylituomari Lea Kärhä oli tehnyt poliisille minusta tutkintapyynnön siitä syystä, että hän oli jostain saanut järjestömme mainoksen jossa luki, että "varoitus, onko sinunkin vakuutusyhtiösi petollinen vastuun pakoilija". 

Noita mainoksia tehtiin ja imuroitiin kotisivuiltamme varmasti tuhansia ellei kymmeniätuhansia. Oli hupaisaa havaita, että pelkän mainoksemme näkeminen aiheutti jollekin vakuutusoikeuden tyypille reaktion, että nyt poliisilaitokselle, kyllä hyvät veljet laittavat sen mainoskampanjan kuriin. Joo, ei laittaneet vaikka syyttäjäkin intoili mainosten vastaisesti. Sanoin syyttäjälle, että mennään vaan oikeuteen, haluan nähdä miten julkinen mainosjakelu kielletään siellä ensin meiltä ja sitten seuraavaksi kaikilta lähikaupoilta. 

Homma taisi kaatua lopulta Kärhän eteen, kun sanoin, että tulen innolla odottamaan asian käsittelyä sillä aion siellä myös Kärhältä valan nojalla kysyä, että oliko hän sananvapauteemme puuttuneen toimen takana, kun järjestömme tuolloisen keskustelupastan ylläpitäjä lakkautti foorumimme. No, lopputulos oli, että Kärhä ei uskaltanut viedä asiaa käräjille, harmi sillä olisin niin mielelläni siellä selvittänyt Suomessa vallitsevia sananvapauden raameja ja niiden poikkeavuutta yleismaailmallisista sananvapauden perusjulistuksista.

Ylituomari Kärhä tahtoo saada jäsenrekisterit itselleen...

Edelliseen vakuutusoikeuden ylituomari Lea Kärhän virittelemään ja floppiin kaatuneen tutkintapyynnön eräs mielenkiintoisimmista sivujuonteista ja ehkäpä kaiken takana ollut motiivi löytyi Kärhän laatimasta kirjeestä, jonka hän oli osoittanut Helsingin rikospoliisin tietotekniikka osastolle. Pidin tätä kirjettä vilkkaan mielikuvituksen tuotteena, joka kertoi eniten sen laatijasta itsestään. Kirjeen ydin vaikutti olevan edustamani yhdistyksen mustamaalaaminen ja yhdistyksen jäsenrekisterin epätoivoinen kaappausyritys. Kärhä lateli kirjeessään perusteettomia syytöksiä yhdistystä kohtaan ja väitti yhdistyksen häirinneen häntä sekä esittäneen hänestä halventavista huomautuksista ja herjauksista. Vaikutti siltä, että Kärhän ristiriitaiset tuntemukset olivat vastatusten sananvapauden kanssa. 

Toki on mahdollista, että systemaattinen kritiikki Kärhän toimintatapoja ja vakuutusoikeutta kohtaan on vienyt häneltä yöunet sekä uskottavuuden, sikäli mikäli uskottavuutta on ollutkaan ja tämä kokonaisuus on siten häirinnyt hänen elämää. Sekin on mahdollista, että Kärhä on kokenut halventavaksi huomautukseksi sen, että julkisesti itseni lisäksi useat muutkin tahot ovat todenneet, ettei Kärhän johtama illuusiotehdas kykene noudattamaan lakia sylkiessään ulos järjen- ja lain vastaisia päätöksiä. Mutta niinhän sitä sanotaan, että se älähtää keneen keppi kolahtaa. 

Mitä tulee vakuutusoikeudesta esitettyyn kritiikkiin, niin se on ollut faktoihin pohjautuvaa asiallista arvostelua. Jokaisen laatimani kannanoton on media ensin tarkistanut ja vasta sitten julkaissut. Mikäli Kärhä ei kestä kritiikkiä, niin se on hänen oma ongelma. Kärhän ongelma kuitenkin vaikutti olevan hallitsemattomassa tilassa sillä hänen kirjeestä tulvi vailla totuuspohjaa olevaa asenteellista syyttelyä. Mielestäni tämä osoitti sen, ettei Kärhä todellakaan ollut kykenevä hoitamaan tehtäviään vakuutusoikeudessa. Kärhän olisi ollut syytä avartaa mieltä ja kohdata todellisuus vaikkapa oikeusministerin radiohaastattelu kuuntelemalla (katso perikadon etusivu).

Kärhä esiintyi kirjeessään vakuutusylituomarina. Statuksensa turvin hän on voinut ajatella saavansa tahtonsa läpi samaan malliin kuin vakuutusoikeudessa hän oli oppinut asioiden menevän. Vakuutusoikeuden toimintaa on saamissani asiakaspalautteissa pidetty, totaalisen ylimielisenä, laista ja moraalista piittaamattomana räpeltämisenä, jossa mielivalta sinetöidään perustelemattomiin päätöksiin uskomattomalla röyhkeydellä. 

Kärhän syytökset, että yhdistys on kiusannut ja herjannut häntä olivat vailla totuuspohjaa ja täytti mielestäni kunnianloukkauksen määritteen. Kärhän kirjettä oli kuitenkin vaikea edes vakavasti ottaa. Olen järjestötyössä tavannut hyvin erilaisia ihmisiä ja näiden joukossa en nähnyt Kärhää niin katu-uskottavana henkilönä, että olisin nähnyt vaivaa ja järjestänyt hänet oikeuteen. Toivon silti, että Kärhä ymmärtäisi syvästi hävetä niitä toimintatapoja, joilla vakuutusoikeus anasti hädänalaisessa asemassa olleilta potilailta oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin myötä kuntoutukset, kipujen lääkitykset ja toimeentulon. Vakuutusoikeuden harjoittaman mielivallan tuloksena on varmasti vuosien saatossa kato käynyt potilaiden avioliitoissa, perheiden hyvinvoinnissa ja terveydessä sekä lopulta myös itse elämässä.

Minusta Kärhä kuulunee niihin tapauksiin, joille on parasta sanoa, että koirat haukkuu mutta karavaani kulkee. :-)

Eduskunnan oikeusasiamiehen esittelijäneuvos saa huomautuksen...

Yksi kantelu on jäänyt itselleni erityisesti mieleen. Olin yhteydessä erään toisen asiasta Eduskunnan neuvoviin virkamiehiin. Puhelimeen vastasi turhautuneen oloinen ja tympeältä vaikuttanut virkamies, joka heti alusta alkaen suhtautui varsin asiallisiin ja asiallisesti esittämiini kysymyksiin tyyliin, että "älä minua vaivaa, en jaksa kuunnella tänään yhtään mitään". Hetkeä myöhemmin hän paiskasi puhelimen kiinni, soitin hänelle takaisin kysyäkseni oliko puhelimen sulkeutuminen vahinko vai jokin mielenilmaus. Hän vastasi entistäkin tympeämmällä asenteella, että hän laittaa kohta taas puhelimen kiinni jos en ymmärrä lopettaa itse puheluani. 

Vein oikopäätä hänestä kantelun Eduskunnan oikeusasiamiehelle ja laitoin mukaan nauhoitteen joka piti sisällään em. keskustelut ja puhelimen korvalle lyönnit. Oikeusasiamieheltä tuli muutaman kuukauden jälkeen päätös, jossa hän pahoitteli toimistonsa työntekijöiden käyttäytymistä ja kertoi antaneensa varoituksen asiasta omalle työntekijälleen. Oikeusasiamies kiitteli minua erityisesti mukana olleesta puhelinnauhasta sanoin, ilman sitä juttu olisi kaatunut vastaväitteisiin tapahtuneesta.

Sammon esille nostamaa rotuoppia; Ei saa olla rasisti, pitää olla roturealisti...

Helsingin käräjäoikeudessa lautamiehenä toimiessani sain  käräjäoikeuden istuntopäivä-ilmoituksen mukana (2003) kutsun IF-yhtiön (Sampo) järjestämään tilaisuuteen. Tilaisuutta markkinoitiin käräjäoikeuden lautamiehille koulutustilaisuutena, joka järjestettiin IF-sampo yhtiön auditoriossa. Tilaisuuden isäntänä toimi Jarmo Murtomäki aiheella, ”Vakuutuspetokset ja niiden oikeudenkäynnit”. Päätin mennä mukaan katsomaan, että mistä siinä oli kyse. Tilaisuudessa oli läsnä joitakin kymmeniä Helsingin lautamiesyhdistyksen jäseniä.

Tilaisuuden ainoat luennoitsijat olivat IF-yhtiön vakuutusetsiviä. Tilaisuus eteni niin, että vakuutusetsivät esittelivät yhtiönsä oikeudessa häviämää juttua ja kyseenalaistivat jutun voittaneen asiakkaan rehellisyyden. 

Esitelmän aikana tämä IF-yhtiön vakuutusetsivä totesi lautamiehille (purettu äänittämältäni nauhalta); "Koska oikeudenpuheenjohtaja noudatti ratkaisua tehdessä kirjoitettua lakia, tämä oli yksi esimerkki tilanteesta, jossa lautamiehet olisivat voineet käyttää yksilöllistä äänivaltaa ja äänestää oikeuden puheenjohtajan kanta nurin".

Samainen vakuutusetsivä myös totesi, eivät he käytännönsyistä halua asiakkaikseen ulkomaalaisperäisiä ihmisiä. Myös se kerrottiin, että kuinka ulkomaalaisen henkilön etukäteen tunnistaa mm. sosiaaliturvatunnuksesta, jotta yhtiön henkilökunta osaa olla myymättä vakuutusta tällaiselle henkilölle. Tämä IF-yhtiön vakuutusetsivä tiivisti asiansa seuraavaan sanatarkkaan lauseeseen, " kuten meillä poliisissa (entinen poliisi) on tapana ollut sanoa, ei saa olla rasisti vaan pitää olla roturealisti". 

En tiedä, että mitä IF-sampo konsernin edustaja mahtoi tarkoittaa roturealisti toteamuksellaan. Sen kuitenkin selkeästi ymmärsin, etteivät kaikki etniset vähemmistöt ole tervetulleet IF-yhtiön asiakkaaksi. Tämän keskustelun todennan tarvittaessa nauhalla, jonka kopion saa allekirjoittaneelta. Kyseessä olevan konsernin merkittävänä osakkaana on myös Suomen valtio. On syytä olettaa, että myös Suomen valtio passiivisena osakkaana hyväksyy em. kaltaiset rasismi-linjaukset maassamme asuvia etnisiä vähemmistöjä vastaan. 

Mikäli et ole tyytyväinen IF-sampo linjauksiin niin anna kerrankin palautetta tekojen kautta. Palautteeksi suosittelen kaikkien IF-sampo sopimusten irtisanomista IF-yhtiön viestintäpäällikölle osoitetulla maililla. Suosittelen myös tekemään IF-sampo linjauksista kantelun oikeusasiamiehelle valmiilla lomakkeella. Voit myös käynnistää tasa-arvokeskustelun, siihen sopivia linkkejä ovat esimerkiksi: Eduskunta ja Islamopas. Pian tänne lisättävä arabiankielinen käännös IF-sampo puheista auttaa käynnistämään myös kansainvälisen tasa-arvokeskustelun. 

Itse olen sen verran realisti, etten voinut pitää soveliaana Sammon henkilökunnan käytöstä. Toki ymmärrän, että lautamiehet osaavat käyttää järkeä ja suodattaa tarjottavaa ”tietoa”. On kuitenkin selvää, että altistuminen riidan osapuolen yksipuolisiin näkemyksiin ei edistä puolueettoman oikeuslaitoksen uskottavuutta. Tällaiset tilaisuudet voivat luoda mielikuvia, jotka saattavat vaikuttaa lautamiesten äänestyskäyttäytymiseen varsinkin näyttökysymysten rajatapauksia arvioitaessa. 

Johtopäätöksenä oli, että pyysin oikeusasiamiestä selvittämään, että onko lautamiesten soveliasta käydä oikeudessa riidan toisena osapuolena esiintyvän yrityksen järjestämissä koulutustilaisuuksissa, jossa jaetaan yksipuolista ”tietoa” ja kehotetaan lautamiehiä äänestämään lakia noudattava oikeuden puheenjohtaja nurin. Oikeusasiamiehille ilmoitin, että itselläni on tilaisuudesta tallella vielä nauhat josta kertomani käy kiistatta selville ja nauhat toimitan hänelle pyydettäessä. 

Poliisin mielivalta saavuttaa jälleen uuden "lakipisteen".

Lisäys (11.06.2006) osioon, "Sampo torpedoi suullisen kuulemisen löydöllään".

Kuten em. osiossa totesin, tämän Sammon "todistajan" eräs uhkaus oli, että "hän tulee kaikin keinoin aiheuttamaan pahaa ja vahinkoa Kukkoselle ja pitämään huolen siitä, ettei Kukkonen tule koskaan saamaan tapaturmaeläkettä".  Tein näistä uhkauksista ja solvauksista poliisille tutkintapyynnön, jolloin tälle Sammon todistajalle kirjoitettiin sakot. Sakot hän riitautti jolloin juttu meni käräjä- ja hovioikeuden kautta. Niissä molemmissa tämä "sammon löytö" hävisi ja hänet määrättiin maksamaan minulle korvauksia.

Kahdesta tuomiosta huolimatta tämän "Sammon löydön" käytös ei näyttänyt kehittyvän lakia noudattavaan suuntaan. Hän uusi saman (käräjillä ja hovissa tuomitun) solvauksen kesällä 2005 poliisille lähettämässään kirjeessä. Koska asiasta oli jo olemassa lainvoimainen päätös, tein asiasta uuden tutkintapyynnön Itäkeskuksen poliisille. 

Samaan aikaan sisäministeriö tutki Itäkeskuksen poliisin toiminnan laillisuutta ministeriöön tekemäni kantelun perusteella. Kanteluni ydinkohta oli, että Itäkeskuksen poliisi laiminlöi tutkintapyyntöni tutkinnan. Laiminlyönti toteutettiin poliisille valitettavan tyypillisenä  "pöytälaatikkohautauksena" eli tekemäni tutkintapyynnön käsittelyä venytettiin ilmeisen tietoisesti niin pitkään, että juttu vanheni. Seuraus oli se, että en saanut asiaani vietyä oikeuteen. Tässäkin asiassa oli kyseessä "Sammon löydön" esittämistä totuudenvastaisista lausumista. Vaikutti siltä, että poliisi oli ottanut Sammon mainetta suojelevan kannan, eli Sammon "huu-haa" todistajalle ei haluttu tulevan enempää tuomioita. Olisihan se tietysti ollut noloa tälle vakuutusyhtiölle, joka yrittää samaan aikaan epätoivoisesti pitää "katu-uskottavaa" illuusiota itsestään rahan voimalla eli suurilla mainoskampanjoilla.

Tuli kevät 2006 ja poliisin mielivaltainen toiminta näytti jatkuvan "Sammon löydön" mainetta suojelevalla linjalla. Tutkintapyyntöni oli päätetty vesittää varsin erikoisella väittämällä, ettei kummassakaan tutkintani ydinkohdassa havaittu poliisin mielestä rikosta.

1. Tutkintapyyntöni ensimmäinen osa käsitteli jo kertaalleen käräjäoikeudessa sekä hovioikeudessa tuomitun "Sammon löydön" solvauksen uusimista. Tuomioistuimet olivat siis tuominneet täysin identtisen menettelyn, mutta nyt keväällä 2006 poliisi päätti kävellä kahden tuomioistuimen päätöksen yli täysin tietoisesti (molemmista tuomioista oli poliisilla tieto). Poliisi päätti, ettei kyseessä ole enää rikollinen menettely. 
2. Tutkintapyyntöni toinen osa käsitteli "Sammon löydön" ystävän lausuntoa, jonka hän oli antanut todistajan asemassa (todistajan täytyy lain mukaan pysyä totuudessa). Tämä henkilö oli todistajana esittänyt totuuden vastaisen väittämän, että "hän oli omin silmin nähnyt, että Kukkonen pystytti nälkälakon aikana telttaa eduskuntatalon eteen kuin terve mies".

   Poliisille jättämäni tutkintapyynnön liitteenä oli useita median julkaisemia valokuvia ja kirjoituksia em. lakosta. Niissä jokaisessa oli totuudenmukainen tilanne nähtävissä huomattavan suuren asuntovaunun kuvan ja tekstin kautta. Olin tutkintapyynnössä nimennyt asiassa kuultaviksi todistajiksi lakossa olleita kollegoitani ja eduskunnan turvallisuuspäällikön, joka oli itse luvan asuntovaunulle eduskuntatalon eteen meille antanut. Eräänä nimeämänäni todistajana oli lakossa mukana olut vuorineuvos Paavo V. Suominen. Ketään näistä nimeämistäni todistajista poliisi ei kuitenkaan vaivautunut kuulemaan. Tässä tilanteessa poliisi tyytyi jälleen härskisti esittämään väittämän, ettei tässäkään asiassa havaittu poliisin mielestä rikosta. 

   Poliisin tulkinnan mukaan todistajat saa ilmeisesti nykyisin puhua perättömiä tarinoita sellaisella röyhkeällä, ettei moista ole ennen nähty. Käräjäoikeuden maallikkotuomarina olen lievästi sanoen huolestunut tästä uudesta suuntauksesta... 

   Mainittakoon, että tämän uusimman prosessin aikana poliisi kuuli ainoastaan tätä "Sammon löytöä" ja löydön ystävää. Sammon löytö uusi kuulemisen yhteydessä oikeudessa tuomitut solvaukset jälleen toukokuussa 2006. Myös tämän löydön ystävä uusi toukokuussa 2006 väitteen, että hän ja tämä "Sammon löytö" olisivat molemmat oikein omin silmin nähneet, että pystytin nälkälakossa telttaa eduskuntatalon eteen. Väite on erikoinen, sillä telttaa ei missään muodossa ollut koko eduskuntatalon tontilla koko lakon aikana. Väite on täysin valheellinen mutta poliisin päätös kertonee tältäkin osin siitä, että poliisille saa todistajat valehdella nykyisin ilman pelkoa, että joutuisi teosta vastuuseen.

   On selvää, että vien tämänkin poliisin mielivallalla päätetyn jutun sisäasianministeriöön tutkittavaksi. Myös "Sammon löytö" tulee saamaan lakimieheltäni haasteen saapua uudelleen oikeuteen.

Vakuutusyhtiön käyttämät "todisteet" myönnetään poliisitutkinnan seurauksena valheeksi.

Kesällä 2006 ilmoitin poliisin johtajille, että teen asiastani erittäin julkisen ellen saa laillista ja uskottavaa selvitystä edellisen tutkintapyyntöni hylkäämiselle. Koitti syksy 2006. Sain yllättäen kuulla, että yhteydenottoni oli johtamassa uuteen tutkintaan. Kertaalleen hylätty tutkintapyyntöni otettiin yllättäen uudelleen käsittelyyn ja tällä kertaa poliisi jopa aikoi henkilökohtaisesti kuulla tutkintapyyntöni kohteena olleita henkilöitä. Kuulusteluissa tällä kertaa kävi paikalla edellä kertomani vakuutusyhtiö Sammon (IF) "löytö" sekä yksi hänen todistajista, jonka lausuntoa Sampo myös yritti käyttää oikeuksieni torpedoimiseen. Poliisi suoritti uuden tutkinnan ja kysyi mielipiteeni, että  miten minua kohtaan harjoitettu kiusanteko voitaisiin saada loppumaan. Kerroin sen olevan mahdollista vain kirjallisilla sopimuksilla. Ilmoitin olevani valmis tekemään ko. henkilön kanssa sovinnon mikäli hän esittää kirjallisen anteeksipyynnön ja myöntää siinä esittäneensä minusta perättömiä lausuntoja. Näin myös tapahtui, eli poliisi passitti  Sammon löydön rikoksesta epäiltynä sovittelutoimistoon. Sovittelutoimistossa tämä samainen henkilö pyysi kirjallisesti anteeksi minusta vuosien saatossa esittämiään perättömiä lausuntoja. Samalla hän korosti, ettei halua että juttu viedään käräjäoikeuden käsittelyyn. Suostuin vastaanottamaan anteeksipyynnön ja asian lopullinen ratkaisu on nyt syyttäjällä.

Samassa yhteydessä tämä Sammon löytö kyseli aikomuksiani hänen ystävänsä suhteen, sillä myös hän oli joutunut poliisikuulusteluun totuudenvastaisten lausumiensa takia. Kerroin, että mikäli myös ko. henkilö esittää kirjallisen anteeksipyynnön ja siinä myöntää esittäneensä minusta totuudenvastaisia lausuntoja, niin saatan olla valmis sovintoon myös hänen kanssa.

Seuraavana päivänä tämän Sammon löydön ko. ystävä soitti minulle ja puhelimessa pyysi anteeksi tekojaan toivoen, että vetäisin asian pois käräjäoikeudesta myös hänen osalta. Kerroin, että koska hän on toimittanut kirjallisesti perättömiä lausuntoja minusta vakuutusyhtiölle ja poliisille, niin suostun vastaanottamaan anteeksipyynnön ainoastaan kirjallisena. Tätä keskustelua seuranneena päivänä kirjallinen sopimus myös tehtiin ja hän myönsi antaneensa minusta perättömiä lausuntoja sekä vakuutusyhtiölle, että poliisille. Hän pyysi kirjallisesti myös anteeksi tekojaan. Vastaanotin anteeksipyynnön ja toimitin siitä kopion poliisille. Myös tämän asian ratkaisu on nyt syyttäjällä.

Syksyllä 2006 on tilanne se, että nyt on tullut myös näiden mainettani mustaavien lausuntojen laatijoiden itsensä toimesta osoitettua heidän lausuntojen olleen perättömiä. Fakta edelleen kuitenkin on, että lausunnot kelpasi sellaisenaan Sammolle ja niiden tuella vakuutusyhtiöni torpedoi mm. ainoan asiassani järjestetyn suullisen kuulemisen. Valheet sulautuivat osaksi Sammon taktiikkaa asiassani ja sulivat lopulta totuuden valon niihin paistaessa.

Kun vakuutusyhtiöt, viranomaiset ja vakuutuslääkärit puolustavat julkisuudessa aina toimintatapaansa kaikkia kohtelevalla yhtenevällä käytännöllä. Lienee syytä muistaa ne käytäntöjen todelliset toimintatavat. Onko niin, että jos em. teoria on oikea, niin yhtenevästi myös Juutalaisten kohtelu Hitlerin hallitsemassa Saksassa oli oikeutettua kun se kohdistui valtaapitäviltä yhtenevällä tavalla kaikkiin Juutalaisiin. Se oli silloin maassa vakiintunut käytäntö, jota virallinen Saksa ei kyseenalaistanut. Saksa ainoastaan puolusti muualla paheksuttua toiminta-tapaansa. Tänä päivänä me tiedämme, että vuosia itse tapahtumien jälkeen, nämä samaiset valtaapitävät tuomittiin ankarimman mukaan.

Tekeekö yksilöön kohdistuneesta oikeusmurhasta siis hyväksyttävän se, että niin menetellään myös muiden ihmisten kohdalla. Jaksan itse epäillä em. tekojen oikeutusta...

Rehellisyyden ja oikeudenmukaisuuden arvojen odotan nousevan Suomessa myös yksilöiden kohtelussa. Odotan myös valtio-osakkaana toimivan Sammon maksamatta jääneitä tapaturmakorvauksia... Tosin, mikäli se Sammosta itsestään on kiinni, niin taidan odotella niitä korvauksia vielä 50 vuoden päästä. Omalta osaltani voin vakaasti luvata, että ennen Venäjän Stalin vaihtaa omatoimisesti kylkeään haudassa, kuin että minä hyväksyn Sammon (IF-yhtiön) toteuttamaa oikeusturvan mädättämistä. Taistelu lakisääteisistä korvauksista jatkuu osaltani kaikin tarvittavin keinoin aina siihen saakka, kunnes lakiin perustuvat korvaukset asianmukaisesti maksetaan. Jos siihen ei oma ikäni riitä, niin taistelu minulta rosvotuista korvauksista jatkuu aikanaan myös testamenttini turvin ja määräyksestä myös mitä erilaisimpien perintätoimistojen toimesta. Saatavien ulosmittauksessa ei tällöin enää ole tärkeintä toimintatavan tyylin asiallisuus vaan ainoastaan sen tehokkuus ja lopputulos.

IOT 2007 tuomion perikato, kaupankäyntiä ja salaamista.

Syksyllä 2007 sain  Tapaturma-asian korvauslautakunnalta kirjeen, että he ovat ottaneet asiani käsittelyyn ja pyytävät vastinettani. Ihmettelin asiaa, sillä itse en ollut laittanut mitään uutta käsittelyä heillä vireille. Vakuutusyhtiö IF heidän mukaansa vaati jälleen vahvistamaan heidän päätöksen, ettei heidän tarvitsisi maksaa minulle korvauksia sen mukaan, mitä lukemattomat hoitavat lääkärit olivat työkyvystäni ja sen perusteista todenneet. Vakuutusyhtiö vaati, että heidän lakimiesten näkemys pitäisi jälleen saada lainvoimaiseksi. 

Annoin asianmukaisen vastineeni korvauslautakunnalle, niissä viittasin useisiin kymmeniin uusimpiin lääkärinlausuntoihin, joissa työkyvyttömyyden todettiin olevan 100 % kahdesta eri syystä, molemmat syyt tapaturmasta johtuvia. Korostin kipujen ja kipulääkityksen aiheuttamaa työkyvyttömyyttä joiden seurauksena minulla ei ole vuosiin ollut säännöllistä vuorokausirytmiä eikä normaalin ihmisen muistia. Lääkitys oli tuhonnut muistini erittäin tehokkaasti ja muitakin ongelmia oli tapaturma tuonut mukanaan... Korvauslautakunnasta ilmoitettiin, että heidän päätös tehdään hyvin nopeasti. 

Odottelin loppuvuoden 2007 Tapaturma-asian korvauslautakunnalta päätöstä, kuluin marraskuu ja joulukuu... Vuosi vaihtui ja ajattelin, että taitaa olla lautakunnalla vaikea pala purtavana kun päätöstä ei kuulu... Olin yhteydessä hoitavaan lääkäriini (M-H) ja hän arveli, että asiani olisi laitettu vireille siksi, että vihdoinkin korjataan se vääryys jota aiemmin asiassani on maassamme tehty, hän piti kaiken asiastani olevan näytön perusteella vähintäänkin erittäin todennäköisenä, että asiani oikaistaan tässä viimeisessä portaassa, joka ei aiemmin ollut asiaani käsitellyt...

Kului tammikuu ja vaihtui helmikuu... Lähetin lautakuntaan faksin, että täydennän asiaani vielä yhdellä paperilla. Sain parin päivän päästä kirjeen, ettei asiani ole heillä käsittelyssä. Kirjeestä hämmästyneenä soitin helmikuun lopussa 2008 korvauslautakuntaan ja ihmettelin kirjeen tekstiä ja sitä, etten ole saanut vieläkään mitään päätöstä lautakunnalta vaikka he jo marraskuussa kertoivat päätöksen tulevan viikossa... Lautakunta kertoi puhelimessa, että he ovat tehneet asiastani päätöksen 12.12.2007 ja ovat toimittaneet sen vakuutusyhtiöön, mutta ei  minulle. Lautakunnan väki ei ollut uskoa, ettei vakuutusyhtiö ollut antanut asiassa minulle päätöstä vielä helmikuun loppuunkaan mennessä. Lautakunnan väki ei suostunut kertomaan minulle päätöksensä (suosituksen) sisältöä, mutta vaatimuksestani he lupasivat lähettää siitä kopion postissa minulle. 

Soitin asiasta myös IF-yhtiöön Liisa Alanko nimiselle lakimiehelle, joka oli ansiokkaasti jo aiemmin torpedoinut oikeuksiani ko. yhtiössä. Alanko ilmoitti, että he lähettävät asiasta vaatimani päätöksen, mutta ei selitellyt syytä sille, miksi päätös oli maannut heillä yli 3 kuukautta. 

Kului noin 2 viikkoa ja sain kirjeen sekä IF-yhtiöltä että Tapaturma-asian korvauslautakunnalta. IF ilmoitti, että tilanne ja heidän korvauspolitiikka on ennallaan asiassani ja edelleenkään he eivät suostu maksamaan korvauksia sen mukaan, mitä lukemattomat hoitavat lääkärit ovat asiassani tutkimuksin todenneet. Lautakunnan kirjeestä taas kävi selville, ettei IF edes ollut kysynyt heidän kantaa siihen voisiko asiani korvata täysimääräisesti vaan kysymys oli ollut se, että voivatko he korvata samaan tapaan kuin ennenkin... Lautakunta oli moisen kieroilut jälleen hyväksynyt Suomelle tyypilliseen peräkylän diktaattorin tapaan. 

25.2.2008 paljastui lautakunnan kirjeestä, että korvauslautakunnan lausuntoon oli käsin kirjattu, että IOT (Euroopan ihmisoikeustuomioistuin) olisi 7.6.2007 todennut, ettei Vako (Vakuutusoikeus) olisi syyllistynyt oikeudenkäynnissä menettelyvirheeseen, vaikka jo puolta vuotta aiemmin IOT oli välipäätöksessään ko. asiassa todennut täysin päinvastoin. 

Olin yhteydessä ko. asiassa käyttämääni lakimieheen, J.A:han . Kerroin, että sain tietää väitteestä, että päätös olisi asiastani jo tehty. Lakimies oli hetken hiljaa ja kertoi, että itse asiassa näin on ollut mutta hän ei ennätä keskustella asiasta kanssani. Soitin Ahomäelle myöhemmin uudelleen, jolloin hän kertoi, että tosiaankin tällainen päätös oli hänelle tullut jo kesällä 2007. Kysyin, että miksi asiasta ei ollut vaivauduttu minulle ilmoittamaan... Hän väitti postittaneensa kirjeen asiasta minulle. Kerroin, ettei moista kirjettä ollut minulle tullut 100%:n varmuudella sillä olisin kyllä nostanut metelin päätöksestä saman tien. Kysyin, että miksi hän ei ollut soittanut asiasta minulle eikä kertonut asiasta myöhemmissä puhelinkeskusteluissa, tähän hän ei osannut sanoa mitään... Hän lupasi lähettää minulle ko. päätöksen nyt kirjeessä ja pyysi, että soittaisin jos sekään kirje ei tulisi perille...

Kysyin J.A:lta, että mitä hän ajatteli päätöksestä. Yllätys oli suuri kun hän oli muuttanut mielensä, asiaani ajaessaan hän oli varma että juttu voitetaan ja että asiakirjojen salaaminen oikeudenkäynnissä tuomitaan samoin kuin suomalainen tapa olla perustelematta hylkääviä päätöksiä. J.A nimittäin nyt ilmoitti, että "kyllä ihmisoikeustuomioistuin on toiminut oikein hylätessään asiani". Miksikö olin hämmästynyt moisesta kommentista... Tunnen paljon lakimiehiä ja lääkäreitä, tunnen oikeusturvaa ja perusoikeuksia, takana oli paljon keskusteluita useiden asiantuntijoiden kanssa J.A:n lisäksi ja kaikki (J.A:ta myöten) puhalsi yhteen hiileen ja kertoi kyseessä olevan selkeä oikeusmurha joka voitetaan ihmisoikeustuomioistuimessa. Lisäksi olimme saaneet joulukuussa 2006 ko. tuomioistuimesta välipäätöksen, jossa IOT esitti Suomen valtiota sopimaan asian kanssani rahallisella korvauksella perusteena se, että asiakirjojen salaaminen oli vastoin oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perusperiaatteita. 

Joulukuussa 2006 suomen valtio tarjosi lakimiehelleni kirjallisella tarjouksella vahingonkorvauksena 4000 (neljätuhatta) euroa jos vetäisimme kanteen Suomen valtiota vastaan pois. Emme suostuneet ehdotukseen, koska em. epärehellisen menettelyn seurauksena kohtaamani suoratkin taloudelliset vahingot olivat olennaisesti eri suuruusluokkaa...

Tammikuussa 2007 valtionsyyttäjä Päivi Hirvelän nimitettiin Suomen sisäisellä valinnalla ehdokkaaksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen EIO:n tuomariksi. Tämän valinnan taustalla oli Hirvelän työhistorian tietoinen väärentäminen. Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous valitsi Päivi Hirvelän tuomariksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Väärentämisen perustuva tuomarinvalinta näytti olevan oikea valinta Suomen maineelle ja valitettava käännekohta asiassani...

• Päivi Hirvelä oli antanut virheellistä tietoa urakehityksestään curriculum vitaessaan. Päivi Hirvelä on toiminut tuomarin tehtävissä 2 vuotta ja kaksi kuukautta. Päivi Hirvelä on hakemuksessaan 21.2.2006 EIT:n tuomariksi ilmoittanut toimineensa  9 vuotta tuomarina "Judge for a total of 9 years". Lisäksi hakemuksessan EIT:n tuomariksi hän on väittänyt toimineensa syyttäjänä 16  vuotta, vaikka todellisuus lienee korkeintaan 11 vuotta ja 10 kuukautta.  
   
  Päivi Hirvelän virallisesta nimikirjaotteessa on seuraavat tiedot:
   
  Ollut tuomarin tehtävissä vuosi/yhteensä: Vuosi 1981: 35 päivää, vuosi 1982: 32 päivää, vuosi 1984: 85 päivää, vuosi 1985: 57 päivää, vuosi 1990: 4 kuukautta, vuosi 1994: 3 kuukautta, vuosi 1995: 1 vuosi. Kaikki tuomarin tehtävät ovat kestäneet yhteensä alle 2 vuotta ja 2 kuukautta. Päivi Hirvelän oma ilmoitus oli 9 vuotta tuomarina "Judge for a total of 9 years".
   
  Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimeen valitun tuomarin esittäessä totuudenvastaisia tietoja työhistoriasta, teon laillisuutta tarkastaeltaessa tuli pohdittavaksi myös Euroopan Ihmisoikeussopimuksen artikla 21, jonka mukaan tuomarilla tulee olla korkea moraali. Johtamani Humanrights of Finland-yhteisö teki Hirvelän väärentämästä curriculum vitaesta tutkintapyynnön mm. Ranskan poliisille.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin istui lopullista päätöstä asiassani 7.6.2007. Suomen edustajana istunnossa oli Päivi Hirvelä. Hän oli myös kokouksen ainoa suomenkieltä taitava jäsen joten asian esittely perustui Hirvelän "työpanokseen" ja suomalaisten valitsemiin asiakirjakäännöksiin. Hirvelän lobbaus oli tehokas ja käyty keskustelu jää vain arvailujen varaan sillä Edellisen hieman rehellisemmän suomen IOT tuomarin aikaan asiassani tehty asiakirjojen salaaminen nähtiin tuomittavana mutta Hirvelän tultua Suomen edustajaksi asiakirjojen salaaminen ei enää ollutkaan tuomittavaa. Samaan aikaan Hirvelä oli väärentänyt omia papereitaan ja tullut valheen varassa valituksi uuteen tehtäväänsä jossa ensi töikseen kumosi 2006 lopussa annetun aiemman IOT välipäätöksen ja hävisin jutun. kaikki muut lakimiehet ja lääkärit olivat järkyttyneitä asiasta paitsi lakimieheni J.A (joka siis puolusti asiaani toisella mielipiteellä vielä muutama kuukausi aiemmin)...

Hoitava lääkärini ostettiin ja lakimieheni "katosi".

Maaliskuun 2008 alussa odotin tuloksetta lakimieheni J-A:n lupaamaa IOT päätöksen kopiota, kun mitään ei postista edelleenkään tullut soitin lakimiehelleni lukuisia kertoja mutta hän ei vastannut puhelimeen, hän ei myöskään vastannut nauhalle jättämiini soittopyyntöihin, joissa kerroin ettei hänen lupaamaansa päätös-kirjettä ollut minulle vieläkään tullut... Tätä kirjoittaessa eletään toukokuun loppua 2008 ja en edelleenkään ole saanut lakimiestäni kiinni, soittopyyntöihin ei vastata eikä "saatua" päätöstä toimiteta edelleenkään minulle...

Lisäys Heinäkuu 2008: Nyt lakimies on tavoitettu ja olen saanut vajaan vuoden viiveellä IOT päätöksen eteeni ja uusi on työstetty IOT:hen sisälle.

Vuosia minun hoitavana lääkärinä toiminut M-H oli puolustanut asiaani erittäin ammattitaitoisesti erilaisin tutkimuksin ja dokumentein. M-H oli erikoislääkäreiden ehdotonta huippua ja yksi hänen erikoisalaansa oli kivun hoito. Hän kertoi soitettuani hänelle, että häneen oli oltu yhteydessä ja tarjottu erittäin merkittävää palkkaa vastaan vakuutusyhtiöiden suosiman sairaala Ortonin ylilääkärin paikkaa. M-H kertoi ottaneensa paikan vastaan ja lopettavansa muita tehtäviä. Hän lupasi jatkaa mm. potilaiden vastaanottamista yksityisvastaanotollaan...

Toukokuussa 2008 sain tietää, että hän on lopettanut yksityisvastaanoton... 

Poliisi yritti rajoittaa mielenosoitusoikeutta Sampoa vastaan.

• Saatuani tietää IOT lynkkauspäätöksen asiassani erosin puolueesta (SDP) ja lopetin puolueen luottamustehtävät. Päätin perustaa tiimini kanssa uudenlaisen puolueen ja viedä sen rekisteriin, lisäksi aloin valmistella mielenosoitusta, joka pidettäisiin Helsingissä keväällä 2008. 

Mielenosoituksen teema on Hautajaiset epäkelvolle politiikalle ja vastuuttomille päättäjille. Toinen teema on Tapaturman uhrien muistopäivä. Tästä tempauksesta lisää infoa seuraavasta linkistä; http://www.oikeusturva.info/cgi-bin/yabb2/YaBB.pl?num=1204128373

• 14.4.2008 aloin valmistella Pasi Koskisen kanssa mielenosoitusta, joka pidettiin 15.4.2008 Finlandia talolla IF-yhtiön yhtiökokouksen aikaan. Yöllä tiimimme nikkaroi autotallissani pakettiauton kokoisen banderollin, johon tuli molemmille puolille teksi; " IF Kusettaako IF-yhtiö enemmän kuin keskikalja? http://www.oikeusturva.info

15.4.2008 koitti Sammon kokous ja jakaannuimme molemmille Finlandia-talon oville, sillä oli odotettavissa, että kokousväki tulisi sekä autolla, että kävellen. Lisäksi päättelimme, että Wahlroos ei halua kohdata totuutta, eli välttää sen oven käyttämistä minkä yhteydessä olimme läsnä. 

Hieman ennen kokouksen alkua beigellä nahkatakilla varustettu kaveri hiippaili lähellämme ja meni poliisin luokse kuiskimaan. Hetken päästä virka-asuinen poliisi tuli meitä vaatimaan, että poistumme Finlandia-talon alueelta muutaman sadan metrin päässä olleen kuorma-auton taakse, kuulemma olisimme siellä vähemmän näkyvällä paikalla, joten tämä olisi Sammon hyväksymä kompromissi sille, että Sampo sallisi meidän läsnäolon (kuorma-auton takana piilossa). Poliisi ilmoitti, että jos emme suostu tähän vaatimukseen, niin poliisi voi lopettaa mielenosoituksemme. Tähän vastasin, että yrittääkö poliisi kiristää meitä, lisäksi totesin, että mielenosoituksemme estäminen ei tule onnistumaan, koska emme tee perusoikeuksista kompromisseja emmekä kauppaa. Ääneen tuli todettua sekin, että jos Sampo määrää poliisin toiminnasta, niin olisiko puolueemme (uuden puolueen nimi oli teipattuna autooni) syytä ottaa periaateohjelmaansa mukaan poliisin toimintavaltuuksien kaventaminen... 
 
Kerroin tuntevani perustuslailliset oikeuteni hyvin. Ilmoitin ettei liittoamme uhkailla ja ettemme lähde paikalta vapaaehtoisesti ja mahdollisen pakotuksen jälkeen poliisi vastaa lakimieheni toimittamaan syytteeseen mm. sanan- ja mielenosoitusvapauden loukkaamisesta. Ilmoitin, ettei minulla ole pienintäkään tarvetta miellyttää IF-yhtiötä / Sampoa heidän minua kohtaan harjoittaman 14 vuoden systemaattisen kusetuksen jälkeen. Kieltäydyin siis keskeyttämästä Sampoa niin kovasti harmittanutta, mutta meille täysin (100%) laillista mielenosoitusta.  
Vasta tämän jälkeen beige-takkinen mies ilmoitti sallivansa meidän läsnäolon, mikäli pysyisimme ulkona. Kysyin, että onko hän yhtiön miehiä vai mikä, tähän hän vastasi, että on poliisi.  

Poliisia ja Sammon väkeä lukuun ottamatta mielenosoituksen vastaanotto oli yllättävän positiivinen. Vain yksi kokoukseen menijöistä käski meidän painua vittuun (käytöksestä päätellen taisi olla ainoa paikalla ollut Sammon työntekijä) mutta muut kokoukseen menijät (osakkaat) lähinnä vaikenivat tai kiittivät esittämäämme asiaa. Osa heistä halusi meidät pitämään puheen seuraavaan Sammon yhtiökokoukseen osa taas pyysi meiltä samanlaista tempausta Pohjolaa vastaan jne...  Kokoukseen Vihreällä Jaguarilla (EKF-691) metrin päähän ovesta saapunut Sammon konserni-johtaja Björn Wahlroos luikki raukkamaisesti kokoukseen edestämme poliisisaattueessa. Eipä ollut äijällä selkärankaa edes vaihtaa ajatuksia kanssamme.
 
Huomattuamme Wahlroosin kyvyttömyyden kohdata tosiasioita päätin, että Sammon ja Wahlroosin iloksi liittomme hankkii kuluvan vuoden aikana Sammon osakkeita minimimäärän, jotta ensi kerralla olemme myös Sammon yhtiökokouksessa sisällä tivaamassa vastauksia mm. Wahlroosilta yhtiön harjoittamasta täysin sikamaisesta vakuutuspolitiikasta, jossa hädänalaisia ihmisiä käytetään häikäilemättä hyväksi (viitaan edellä sanatarkasti Eduskunnassa käytyyn keskusteluun Sammon toiminnasta). 

http://www.oikeusturva.info/cgi-bin/yabb2/YaBB.pl?num=1208194370

V-käyrä nousee, läksin evakkoon maapallon toiselle puolen.

Suomi oli menettänyt luottamuksensa silmissäni monien asiakkaidemme tavoin. Oli pakko lähteä akkuja lataamaan niin kauaksi Suomesta kuin ikinä pääsee. Perillä joku kysyi, että miksi matkasin maapallon toiselle puolen, vastasin että kaiken kokemani jälkeen se oli vähintä mitä ihminen voi tehdä. Vaihdoin tuolloin asumuksia maailman äärissä yhden elokuva-tuottajan kanssa, asuin hänen kodissa ja hän minun kodissa Suomessa. 

Itse päätin tuolloin valmistella globaalin toiminnan parempia valmiuksia ja ladata akkuja varmuudella edessä olevaa pitkäkestoista vasta-iskua varten. Siinä sivussa yritin kirjoittaa kirjaani, joka jäi ystävältäni ja Ylen toimittaja-kirjailija Pertti Klemolalta kesken hänen kuollessaan. Yrittänyt sana kuvasti sitä, että Suomen viimeisin teko vei motivaation lähes kaikkeen rakentavaan, ei ole liioiteltua sanoa, että tätä korkeammaksi ei yhdelläkään ihmisellä V-käyrä voinut tässä maailmakaikkeudessa nousta, kiitos Suomen ja IF yhtiön. 

Ennen järjestämääni mielenosoitusta ja reissuun lähtöäni kohtaamaani absoluuttista kusetusta yhtiön sisältä seuranneena ja ilmeisesti varsin perustellusti tulevasta huolestuneena minuun otti yhteyttä IF-yhtiön ja Sampo konsernin turvallisuuspäälliköt. Saattoivat olla huolestuneita myös siitä julkisuus-uhasta, että ilmoittanut ostavani konsernin yhden (1) osakkeen jonka valtuuttamana lupasin tulla jatkossa pitämään puheita yhtiökokoukseen. Halusivat nämä veijarit tavata ja pyytää "apuani" selvittääkseen konsernin tulevia turvallisuusuhkia... Kävin paikalla kollegani kanssa kohteliaasti kertomassa, että apua ei minulta tule muuta kuin konsernin hautaamiseen... Totesin, että potilaiden kusettajien / hyväksikäyttäjien lienee syytäkin olla huolissaan, sillä kyllä kansa muistaa kun sitä kupataan härskisti riittävän kauan. Hetken se kansa kestää mutta varmuudella se iskee takaisin ja lujaa kun sen aika tulee...

Kirjaa enemmän evakossa pohdin sitä miten vastataisin siihen mielipuolisuuteen mikä Suomessa päättäjien ja vakuutusyhtiöiden keskuudessa vallitsee. Voin sanoa, että sympatia ja ymmärrys ei ohjaisi tekojani jatkossa vaan omieni ja kohtalotovereideni suojaksi luodut inhimilliset arvot joiden pohjalta puolustautuisin oikeuksiani kohtaan tapahtuneita hyökkäyksiä vastaan... En nimittäin ole löytänyt yhdistyneiden kansakuntien perusjulistuksen ratifioinnista kohtaa, jossa olisi Suomen jättämä varauma siitä, ettei julistuksen oikeudet koskisi muun muassa minua.  Siihen saakka kunnes joku tämän varauman olemassaolon osoittaa tulisin lain hengessä puolustautumaan yhdessä kohtalotovereiden kanssa yhteiskuntaamme vastaan kaikin tarvittavin keinoin.

Mukana OP-pohjolan ja Sammon myrskyisässä yhtiökokouksessa

Kevät 2009 toi mukanaan uusia tuulia ummehtuneisiin vakuutus-alan yhtiökokouksiin. Valmistelun olin kollegani kanssa aloittanut jo syksyllä 2008 (heti Suomeen palattuani) hankkimalla yhden kappaleen osakkeita molempiin yhtiöihin, tämä antoi minulle näppärästi puhe-oikeuden yhtiökokouksissa. Tähän aktiivisuuteen minut oli innoittanut muutamaa kuukautta aiemmin (15.4.2008) Finlandia talolla pidetty Sammon yhtiökokous jossa meitä yritettiin julkiselta paikalta (ulkoa) häätää pois poliisin voimin (Sampo oli pyytänyt poliisia häätämään meidät).

OP pohjolan yhtiökokous meni keväällä 2009 totaalisesti yllättäen, vastaanotto oli positiivista ja sain puheeni jälkeen raikuvat aplodit osallistujilta. Samanlaiset taputukset sai minua ennen vain Op-pohjolan toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja. Asiamme siis ymmärrettiin ja siitä kiitos osallistujille.

Muutama päivä tämän jälkeen oli edessä Sammon yhtiökokous ja tiesin, että ennen Siperiassa kasvaa palmut kuin että Sammossa kuunneltaisiin järjen-ääntä, saatikka otettaisiin niistä oppia. Olin tämän vuoksi valmistautunut asiaan hyvin. Mukana oli henkilökohtaiset nauhurit ja myös Ylen Silminnäkijän toimittaja kuvaajineen. Toimittaja oli etukäteen varmistanut, että paikalla saa kuvata ja lupa oli myös annettu mutta Ylen saapuminen paikalle minun ja kollegoideni mukana sai säännöt välittömästi muuttumaan.

Kameran alettua kuvaamaan meidän saapumista kokoukseen ryntäsi Sammon tiedottaja luoksemme ja alkoi torpedoida Ylelle etukäteen annettua kuvauslupaa. Tiedottaja juoksenteli takahuoneessa ja esitti uusia rajoituksia. Kameramiehen työtä alettiin estää todenteolla ja alkoi vaikuttaa, että olimme yhtä tervetulleita paikalle kuin Falun Gong Kiinan kommunistisen puoleen kokoukseen. Vaikka Sampo mainosti tilaisuutta medialle avoimena (saa olla läsnä) niin kameramiestämme ei Sampo päästänyt saliin edes kamera sammutettuna. Minun ja kollegani mennessä saliin (olimmehan osakkaita) valtasi Sammon uusi epätoivo. Muutaman minuutin päästä Sammon nappipäät ("turvamiehet") alkoi kaivata meidän hurmaavaa (päät totaalisesti sekoittavaa) seuraa. Salista meidät löydettyään he puhuivat mikkiinsä ja nähtävästi joku ulkopuolinen järjellinen ääni vastasi heille, että yhtiökokouksesta osakkaiden poisheittäminen pelkästään sillä perusteella, että osakkaat ovat erimieltä yhtiön toimintatapojen laillisuudesta koituisi yhtiön maineelle yhtä kalliiksi kuin Falun Kongin kohtaama vainokampanja Kiinalle.

Puheet pidettiin minun ja kollegoideni toimesta vaikka sitä yritettiin kaikin tavoin estää kokouksen puheenjohtajan toimesta. Lillukanvarsista ja Wahlroosin hiihtolomista sai muut puhua aivan vapaasti mutta meidän puheet ihmisoikeuksista suhteessa Sammon todelliseen toimintaan torpedoitiin alusta alkaen. Sammon käytös oli totaalinen peilikuva OP pohjolan kokoukseen.

Wahlroos antoi puheenvuoroihimme antamassaan vastauksessa varsin selkeästi ymmärtää, että kaikki Sammon tuloksentekokoneen (Wahlroosin käyttämä termi IF-yhtiöstä) hylkypäätöksiin tyytymättömät ihmiset yrittävät aina vakuutuspetosta. Wahlroosin kommenttia ei siten saattanut älyllisesti edes mitata, se oli ylimielisyydessään äärimmäisen ala-mittainen sekä ala-arvoinen ja se kuvasti Sammon totaalisesti alamittaista moraalia.

• Muistutin Wahlroosia sen jälkeen siitä, että Eduskunnassa muutamat kansanedustajat ovat puheenvuoroissaan kuvanneet Sammon IF-yhtiötä hädänalaisten ihmisten hyväksikäyttäjiksi.
• Totesin, että ex. oikeusministeri Johannes Koskinen on ollut kanssamme samaa mieltä monesta kriittisestä asiasta.
• Lopuksi kerroin, että kun potilaan vaatimuksia tukee yhtenevästi jopa kymmenien erikoislääkäreiden henkilökohtaiset tutkimukset ja vastassa on vain IF-yhtiön yleislääkäri tyrmäävällä mutta perustelemattomalla päätöksellä, niin että kuka syyllistyy tässä menettelyssä todennäköisin syin petokseen?

Näihin ei tullut Wahlroosilta enää näsäviisasta kommenttia. Taisi Wahlroosin poika monotonisessa mielessään luottaa siihen, että vakuutusyhtiöiden ylivertaista asemaa arvostelleen Johannes Koskisen saamat potkut oikeusministerin virasta ja Wahlroosin / Sammon antamat  avokätiset vaalilahjukset pitävät eduskunnan suut supussa hallituspuolueiden osalta jatkossakin. Wahlroos luotti myös median vaikenemiseen, ohjaahan Sampo suuria mainosrahan virtoja ja yhteiskunnalliset suhteet ovat Sammolla vertaansa vailla...

Kokouksen jälkeen Sammon ja IF-yhtiön turvapäälliköt tulivat luoksemme sentään yrittäen olla diplomaattisia (olihan toimittaja yhä luonamme. Kollegani käydessä vessassa meno oli jo toinen, hän kertoi hänen mukana kokoussalista tulleen pukumiehen käyttäytyneen erittäin aggressiivisesti häntä kohtaan. Kollegani oli todella pelännyt miehen käyvän hänen kurkkuunsa kiinni. Tämä sama pukumies huuteli vessaan mennessään myös käytävällä minulle ja toimittajalle erittäin tuohtuneena, että olisimme nyt todella väärässä paikassa. Kävi siis selväksi, että olimme erittäin ei-toivottuja tulemaan paikalle faktoja kertomaan ja kiitoksena siihen, lupasin tällekin miehelle, että varmuudella tapaamme uudelleen seuraavassa yhtiökokouksessa.

Sammon tiedottaja oli koko ajan erittäin aktiivisesti Ylen toimittajan kimpussa ja kyseli ohjelmasta, jota meistä tehdään... Syntyi vahvasti mielikuva, että olimme yhtä toivottuja paikalle kuin Anna Politkovskaja Putinin tilaisuuksiin. Anna tunnettiin Venäjällä kuolemaansa saakka erittäin kriittisenä presidentti Putinin ja korruption arvostelijana.

Kesän kuluessa ihmettelin kun Ylen toimittajasta ei enää yllättäen kuulunut mitään. Lieneekö Sammon porukka ollut kovastikin huolissaan ohjelmasta sillä 9/2009 sain kuulla toimittajalta suoraan, että Ylessä ohjelmaa ei yllättäen tehdäkään, kaikki kuvamateriaali ja valmiit haastattelut vedettiin Ylessä pöntöstä alas.

Vaikka seuraava aihe menee hieman sivuun, on kuitenkin todettava, että nyt Sammon yhtiökokouksen uutisoinnista syntynyt tilanne alkoi muistuttamaan samalta mihin valitettavasti jo edesmennyt ystäväni, toimittaja Pertti Klemola törmäsi poliittisesti johdetussa Ylessä silloin, kun teki "liian" innokkaasti kriittisiä juttuja vakuutusyhtiöistä. Lopultahan Ylen johtajien määräyksestä koko Kuningaskuluttajan toimitus sai kenkää, palkka maksettiin mutta ilmoitettiin, että ohjelmien teko loppuisi muutaman viikon sisällä. Sen jälkeen uusia ohjelmia tämä toimittaja-tiimi ei saisi enää tehdä. Toimittajien pesti laitettiin uuteen sisäiseen hakuun Ylessä, etukäteen Ylen johto kertoi Pertille ja Heikille, että he eivät tulisi valituksi uuteen kokoonpanoon. Heikki alkoi kirjoittaa samaan aikaan Journalistiliiton lehteen artikkelia, "Kuningaskuluttajan nousu ja alasajo", artikkeli julkaistiin ko. lehdessä. Kiitoksena yhteistyöstä Ellonen ja Klemola ajoivat eetteristä ulos (Ylen johdolle kertomatta) viimeisinä tekoinaan johtamaani Vakuutusongelmaisten liittoa kiittelevän ohjelman. Klemola kertoi minulle, että jos Ylen johto saisi tietää johtamani liiton antavan moraalisen tuen näille toimittajille, niin se olisi viimeinen niitti heidän arkkuunsa (sanatarkka lainaus). Kuningaskuluttajan toimittajat Heikki Ellonen ja Pertti Klemola kuolivat melko pian tämän jälkeen, ensin menehtyi Heikki ja muutaman viikon kuluttua kuoli Pertti kotinsa edustalla bussipysäkille.

Uusien toimittajien tultua Kuningaskuluttajan kuvioihin oli ensimmäisessä ohjelmassa vakuutusyhtiön edustaja markkinoimassa uusia vakuutustuotteitaan, eli se siitä.... Ellosen ja Klemolan perikunta antoi tämän jälkeen haltuumme koko arkiston molempien toimittajien uran ajalta koskien vakuutusyhtiöiden toimintaa. Nyt tämä arkisto on siirtynyt "tuntemattomalle" toimittajalle uuden kirjan kirjoittamista varten. Uuden siksi, että Pertiltä jäi jo aloitetun kirjan kirjoittaminen kesken liiton ja allekirjoittaneen toiminnasta, kirjasta tiedettiin avoimesti muun muassa vakuutus-alalla ja koska se olisi käsitellyt erittäin kriittisesti muun muassa IF-yhtiön toimintaa siitä ei oltu alalla ihastuttu... Kirjan kritiikki olisi ollut vaikea ohittaa, sillä Pertti oli arvostettu kirjailija ja saanut muun muassa valtion tiedonjulkistamispalkinnon. Pertti oli myös omakohtaisesti vuodesta 1995 alkaen seurannut ja ohjelmissaan kertonut asiani mielivaltaisesta käsittelystä Sammossa ja tuomioistuimissa.  

Pertin ja Heikin tunteva eräs toinen mediatyöläinen otti hieman myöhemmin meihin yhteyttä ja tuli tiimimme taustalle töihin ehdolla, että emme julkaisisi hänen nimeä. Nimi pidettiin salassa, hän oli työssämme mukana muutaman kuukauden taiteilija-nimellä. Saimme häneltäkin paljon osaavia neuvoja ja vaihdoimme kokemuksia. Yhteistyö oli antoisaa ja tiivistä myös hänen kanssa, yllättäen hän ei tullut sovittuun tapaamiseen, eikä vastannut soittoihin... Muutaman viikon jälkeen saimme kuulla hänen perheeltään, että hän oli menehtynyt yllättäen kotiinsa (juuri ennen liiton kokousta). Vielä edellisenä päivänä kollegani oli keskustellut hänen kanssaan ja hän oli kovasti odottanut seuraavaa tapaamistamme, jossa oli tarkoitus kehittää edelleen yhteistyötä. Kuningaskuluttajan menestyksekkään (katsojamäärissä mitaten) historian tunteva ja samalla kriittisen aktiivinen (osoitti teoillaan olevan eri mieltä vakuutus-alan kanssa) linkki oli nyt Ylessä kokonaan sammunut.

IOT 2009 uusin tuomio oli osavoitto ja pala uutta perikatoa

Loppukesästä 2009 sain lakimieheltäni tekstiviestin, jossa sain vihjeen siitä, että Suomi olisi määrätty muodollisiin korvauksiin tapaukseni hoidosta. En saanut lakimiestä heti puhelimeen, joten aloin selvittää Ulkoministeriön verkkosivuilta, että mistä on asiassa kyse. Lukemattomien selausten jälkeenkään en löytänyt mitään asiaani sopii tapausta vaikka palasin ajassa kevääseen 2009 saakka.

Luurinta korvalle, "palvelua" Suomen malliin ihmisoikeusyksikössä.

Päätin ottaa puhelimella yhteyttä Suomen Ulkoministeriön ihmisoikeusyksikköön. Sain puhelimeen heti alkuun ylimieliseltä vaikuttaneen virka-naisen, kerrottuani nimeni hänen käytös vajosi  tasolle, jota ei voisi odottaa ihmisoikeusyksiköltä. Kohtaamastani happamuudesta ja äärimmäisestä töykeydestä huolimatta yritin kysellä varsin asiallisesti omasta tapauksestani ja Suomella langettavista tilastoista, sain pian ärtyneellä sävyllä häneltä nasevasti kuulla, että hän ei anna kyselemiäni tietoja vaan kuulemma sulkisi puhelimen jos en ymmärrä lopettaa kyselemistä.

Kerroin hänelle, että olen jo entuudestaan saanut Suomelta epäasiallista kohtelua ja siksi valittanut Ihmisoikeustuomioistuimeen jo kahteen kertaan. Kerroin myös tuntevani lain ja oikeuteni sikäli hyvin, että hänen tulisi vakaan käsitykseni mukaan "virkamiehenä" vastata kysymyksiin tai ainakin käyttäytyä asiallisesti kun asiallisesti asiakas asiastaan kysyy... Välittömästi tämän jälkeen luurin napsahti kiinni  ja soittoyrityksistäni huolimatta tämä täti ei enää sen jälkeen vastannut puheluihini.

IOT päätöksen paperit olivat jälleen postissa kadonneet

Muutaman päivän jälkeen sain lakimieheni kiinni. Kuulin häneltä että asiaa koskeva uusin päätös oli annettu jo tammikuussa 2009 ja siinä olin osittain voittanut asiani ja osittain hävinnyt. Suomi oli kuitenkin velvoitettu nimelliseen vahingonkorvaukseen minulle. Kerrottuani, että saisinko nähdä päätöksen, hän yllättyi, etten ole saanut tietoa jo aiemmin asiasta.

Hän kertoi lähettäneensä tekstiviestin kesällä 2009 ja keväällä 2009 kopion päätöksestä minulle kirjeessä. Kerroin, että jokaisen viestin olen lukenut ja kirjeen noutanut postilaatikosta mutta tällaisia yhteydenottoja en ole häneltä saanut. Lakimieheni piti hämmentävänä tietoa, että kirjeet katoavat toistamiseen (kts. IOT aiempi päätös). Sovittiin tapaaminen, että saan henkilökohtaisesti päätöksen kopion. Tätä kirjoitettaessa (10/2009) tapaamisaikaa ei ole hän ilmoittanut joten päätös on yksityiskohdiltaan vielä itselleni avoin. 

Mitä päätösten tiedotteiden katoamiset aiheuttavat? Yksinkertaisesti sillä on "ostettu" lisää aikaa reaktiooni, joka ei ole kovin ilahtunut. Edellisen päätöksen saatuani tietää silloin vajaan vuoden viiveellä erosin välittömästi vasta-lauseena käräjäoikeudesta ja kaikista muistakin luottamustehtävistäni. Lisäksi keräsin hautajaissaattueen ruumisautoineen (2 kpl, toinen globaalista televisiosta tuttu) ja Suomen lippuun käärittyine arkkuineen Helsingin keskustaan ja torppasimme Helsingin liikenteen parhaaseen perjantain ruuhka-aikaan pariksi tunniksi Italialaisen hautajaismusiikin säveltämänä.  Tuollainen tapahtuma lienee ollut kovin "tyypillinen" Helsingissä sillä media vaikeni totaalisesti kulkueestamme runsaasta etukäteen tehdystä tiedotuksesta huolimatta. Yksi Ylen kuvausryhmä oli tulossa paikalle ja tulikin, mutta hetkeä ennen haastatteluita hänen saama puhelu esimieheltään veti kuvausryhmän ja toimittajan paikalta saman tien pois, (kts video You Tubesta nimellä wwwoikeusturvainfo).

Toisaalta päätösten katoaminen aiheuttaa sen, että IOT päätöksen asiakirjat säilytetään vain 6 kuukautta päätöksen antamisen jälkeen. Nyt kun ne näppärästi oltiin tuhottu ennen tiedon antamista, en enää voinut tarkistaa mitä asiapapereita oli asiastani käännetty tuomareille epämääräisen päätöksen tueksi. Täytyy muistaa, että huoli oli aiheellinen, sillä päätös oli jälleen totaalisesti päinvastainen kuin faktat asiassani. Lisäksi päätöksen tehneistä tuomareista vain 1 tuomari on Suomesta (väärennöksiä tuomarin pestin hakemukseen laatinut Päivi Hirvelä) ja muut tuomarit ei ymmärrä sanaakaan suomen kielestä. Näinhän kävi myös edellisellä kierroksella, eli paperit tuhottiin ennen tiedonantamista minulle, lisäksi vaadittuani aiemmin kirjallisesti tietoja käännetyistä asiapapereista prosessini aikana, ei vaatimukseeni koskaan edes vastattu.

Joku asiakkaani kysyi minulta kuultuaan asiasta, että voisiko olla mitään tekemistä sillä, että suosittelen aina asiakkaitamme viemään asia IOT:een, eli olen aktiivinen siihen, että Suomi saa runsaasti tuomioita ihmisoikeustuomioistuimesta. En itse kommentoinut asiaa, päätelköön jokainen lukija oman päätelmänsä asiasta... Niin se tasa-arvo, yhdenvertaisuus, reilu oikeudenkäynti ja oikeudenmukaisuus... hmm... No ainakin yksi väärentäjä-tuomari Päivi Hirvelän ohi päässyt tynkä-päätös on todisteena, että ihmisoikeuksiani ei Suomessa kunnioiteta. Hannu Kukkosen asiaa koskeva Suomen ulkoasiainministeriön tiedote  5/2009 13.1.2009 Lisätietoja: lainsäädäntösihteeri Satu Sistonen, ihmisoikeustuomioistuin- ja -sopimusasioiden yksikkö, puh. 09 1605 5725

Yhteenveto kulissivaltiosta nimeltä Suomi.

Olen nyt esittänyt tässä tosiasiat yhden ihmisen oikeuksien hakemisesta menneen 15 vuoden ajalta. Jokainen vetäköön sellaiset päätelmät asiasta kuin itse haluaa. Oma päätelmäni on varsin selvä, vain itäblokin kehnoimmista maista on menneinä vuosisatoina saattanut odottaa vastaavaa toimintaa kuin mitä yhteiskuntamme oikeuslaitos ja vakuutusyhtiö Sampo (IF) on minulle tarjonnut. Voin vain kysyä, että kuinka tämän maan voisi tuntea omakseen. Ei ylpeys, vaan syvä häpeä on ainoa sana, jolla tätä maata kuvaan.

Olen tutustunut menneiden vuosien aikana omakohtaisesti ja edustamani järjestön asiakkaiden kautta tapaturmalautakunnan, vakuutusoikeuden ja korkeimman oikeuden toimintaan. Näiden illuusiotehtaiden vastapainoa olen hankkinut lautamiehen toimissa. Maallikkotuomarin tehtävissä olen voinut aitiopaikalta seurata normaalin tuomioistuimen toimintaa ja voin sanoa, että eroa on enemmän kuin yöllä ja päivällä. Se mikä käräjäoikeudessa voitetaan suhteellisen yksinkertaisella näytöllä ei käänny voitoksi parhaallakaan saatavissa olevalla näytöllä tapaturmalautakunnassa, vakuutusoikeudessa saatikka korkeimmassa oikeudessa.

Parannusehdotuksia lainkäytön kriisiin.

Syvään kokemukseen perustuen olen oikeusministeriön lausuntopyynnössä jo aiemmin esittänyt, että vakuutusoikeuden toiminta tulisi kokonaan lakkauttaa ja siitä säästyvät varat siirtää käräjäoikeuksien toimintaan. Perusteluna on se tosiasia, että käräjäoikeuksissa potilailla on sentään mahdollisuus tulla todistajineen suullisesti kuulluksi ja saada itselleen objektiivisesti perusteltu päätös.

Kolmen kohdan kokemuspohjainen parannusehdotukseni potilaan oikeusturvan olennaiseen kohentamiseen on;

1. Tapaturmalautakunta ja vakuutusoikeus tulee lakkauttaa välittömästi  puolueettomaan oikeudenkäyttöön kykenemättöminä (viittaan myös Johannes Koskisen Perikadon etusivulla oleviin haastatteluihin).

   Lakkautuksesta säästyneet varat tulee siirtää käräjäoikeuksille, jotta sinne palkataan uusia puolueettomaan toimintaan kykeneviä tuomareita. Uudet tuomarit voisivat ilman kansalaisten oikeusturvan olennaista vaarantumista käsitellä alussa käräjäoikeudelle tulevia vaatimattomampia juttuja kuten rattijuopumukset, ylinopeudet ja tyypilliset perheriidat.

   Käräjäoikeuksien toiminta olisi siis uusilla valinnoilla turvattu ja vanhempia / kokeneempia tuomareita voitaisiin sen jälkeen siirtää käsittelemään näytön arvioinnin-, ja taloudellisten intressien kannalta vaativampia tapaturma-asioita.

    

2. Korkein oikeus tulee vapauttaa sisäsiittoisesta nimityspolitiikasta, jossa oikeuden vanhakantaiset nykytuomarit estävät korkeimman oikeuden uudistumisen. Uudistumisen estäminen tapahtuu korkeimman oikeuden jäsenillä olevalla diktaattorimaisella oikeudella valita myös korkeimman oikeuden presidentti.

   Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeudenkäynneiltä edellyttämä "Fair trial" periaatteen mukainen selkeä, objektiivinen ja läpinäkyvä perusteluvelvollisuus tulee asettaa myös Korkeimmalle oikeudelle ja myös niihin asioihin, joissa korkein oikeus ei anna varsinaista valituslupaa.

    

3. Laillisuusvalvojat tulee laittaa kiertoon asettamalla heidät tehtäviinsä vain ennalta määrätyksi enimmäismääräajaksi. Uudet laillisuusvalvojat tulee nimittää käräjäoikeuden tuomareista sen jälkeen kun heillä on takanaan riittävä kokemus normaalista lainkäytöstä ja siinä ansaittu luottamus.