PERIKADON ETUSIVULLE

Kuvia klikkaamalla aukeaa suurempi kuva.

PVK:n tunnus 2002-4647-15 ja PVK:n tunnus 2005-3212-76

Potilasvahinkoni on yksi niistä tuhansista vahinkotapauksista joissa potilasvakuutuskeskus (vakuutusyhtiöiden ylläpitämä) ei suostu korvaamaan potilaalle aiheutettua vahinkoa. Yksi osoitus siitä, kuinka valtiovalta on onnistuneesti säätänyt lakeja ja asetuksia joiden turvin vakuutuslääkäreille on luotu "pomminvarma systeemi" jotta Heidän edustamansa yhtiön ei tarvitsisi maksaa potilasvahingon kärsineille kuuluvia korvauksia!

Kertomukseni on yksi osoitus siitä "suuresta" tietämyksestä ja "osaamisesta" jota lääkärit, vakuutuslääkärit ja vakuutusyhtiöt harjoittavat. Kertomus siitä kuinka kahdesta -lähes identtisestä leikkauksesta- syntyy molempiin jalkapohjiin hermovaurio ja kuinka oikeusvaltioksi itseään kutsuvassa maassa -vammautuneena ja valtavien kipujen keskellä- joutuu taistelemaan oikeuksistaan vuosia. Ja osoitus siitä kuinka ns. asiantuntijalääkäri -joka ei ko. sairaudesta tiedä tippaakaan- voi ja pystyy kumoamaan kaikki niin objektiivisesti kuin kliinisestikin havaitut tosiseikat.

Sairastuin siis vuonna 2002 lääkäreiden toimesta CRPS-II kipuoireyhtymään. Seuraavassa kerron myös siitä, kuinka näitä vahinkoja, vaurioita, vammojen aiheuttujaa ja vammojen olemassaoloa on yritetty peitää ja kuinka niitä vähätelty, niin lääkäreiden kuin myös potilasvakuutuskeskuksen (myöhemmin PVK tai PaskanVertaaKiinnostaa) toimesta.

ENSIMMÄINEN LEIKKAUS

Ensimmäinen leikkaus tehtiin Malmin päiväkirurgisella osastolla 4/2001, ja jo ennen kotiutumistani leikkaushaavasta alkoi vuotaa runsaasti verta ja kivut olivat todella kovia, "normaali vuotoa" sanoivat hoitajat ja "tunkivat" lisää pillereitä kurkkuuni. Hoitajat lisäilivät uusia taitoksia veristen päälle "tämä on normaalia" toistelivat hoitajat. Lääkäriä en ennen kotiutustani saanut enää tavata, väittivät hänen jo lähteneen kotiin (kyseisessä sairaalassa on käsittääkseni ympärivuorokautinen päivystys). Tästä viivyttelystä ja tutkimattomuudesta johtuen syntyi haavan ympärille suuri veripussi ja tästä syystä haava myöskin tulehtui eikä se meinannut umpeutua.

Epikriisi 25.4 Töölön sairaala.

"Tulee sisään ontuen, ilman sauvoja. Oikeassa jalkapohjassa mediaalisyrjällä varsin siistireunainen haava, ei punotusta mutta haava-alue selkeästi hematoomainen, pieni fluktuaatio. Pesun jälkeen poistetaan haavan keskeltä yksi tikki, klaffatessa saaliiksi vanhaa verta, ei märkää. Tästä bakteeriviljelynäyte." Näin seurasi sitten reilun viidenviikon sairausloma ja siihen päälle vielä kesäloma, tänä aikana suoritettiin lukuisia haavahoitoja. Haavaa revidoitiin ja onkaloihin tungettiin sorbact nauhaa jotta tulehdus saataisiin talttumaan, ja talttuihan se lopulta.

LEIKKAUS, JOKA "tuhosi hermoni"

Koska ensimmäistä leikkausta ei suoritettu riittävän laajana eikä riittävällä ammattitaidolla, jouduttiin oikeaa jalkaa leikkelemään sitten jo seuraavana vuonna 7.5.2002. Leikkaus paikkana samainen Malmin sairaala. Leikkaus sujui jälleen ongelmitta mutta, osastolla jälleen runsasta verenvuotoa. Haavaa ei tutkita tälläkään kertaa, sidetaitoksia kyllä lisäiltiin aina sitä mukaa kun edelliset tahriutuivat verestä, ja jos satuin vaikka käymään "tarpeilla", niin siivooja kulki perässäni mopaten lattioita, sillä verenvuoto oli niin runsasta että se sotki osaston lattiat. Tästä seurasi sitten edellistäkin vaikeampi haavatulehdus ja kolmenkuukauden mittainen haavahoitojen rupeama.

Epiksriisi 14,5 Terveysasema

"Haavasta eritettä, punoittaa, kuumottaa, kovia kipuja ja lievää lämpöilyä. Labrat ja antibioottikuuri"

Epikriisi 21.5 (tikkien poisto)

"Haava miltei koko matkalta auki, kovin aristava ja vuotava. Kons. tri-xx-, joka jo aiemmin antanut ab-kuurin ja särkylääkettä, minkä reseptin saa nytkin". Hoitajan havainnoista huolimatta lääkäri antoi Hänelle luvan tikkien poistoon, tämän jälkeen haava repsahtikin lähes välittömästi auki.

Epikriisi 22.5

"Jalkapohjan haava repsahtanut auki eilisen ompeleiden poiston jälkeen". Omalääkärini ei sattunut olemaan talossa vaan hän oli hoitajan kertoman mukaan jossakin tärkeässä kokouksessa joten olisin joutunut odottelemaan seuraavaan päivään tavatakseni hänet, tällöin päätin hakeutua Malmin sairaalaan jossa pääsinkin varsin nopeasti tohtorin juttusille, tosin tästäkään käynnistä ei ollut muuta hyötyä kuin lisää antibioottia ja läjä särkylääkkeitä.

28.5.2002 jouduin menemään Töölön sairaalaan sillä haava ei tuntunut rauhoittuvan pelkillä antibiooteilla ja kivutkin olivat voimistuneet. Haava revidoitiin, haavasta poistettiin tikkien poiston yhteydessä jääneitä tikin pätkiä, ja jälleen määrättiin lisää antibiotteja. Tämän haavatulehduksen aikana jouduin syömään kaikenkaikkiaan seitsemän antibioottikuuria.

Tästä alkoikin sitten sairasloma kierre joka katkesi vain elokuun alussa vajaan kahden viikon ajaksi kun yritin olla töissä, kivut veivät kuitenkin voiton ja työnteko muuttui istumiseksi, tästä esimieheni minua muutamaan kertaan myös huomautti. Niinpä sitten jouduin jäämään sairaslomalle ja jättämään työt rakennuksilla.

Epikriisi 13-15.8.02 Marian sairaala

13.8 "Asiallinen, hyväkuntoinen mies. Lämpö 37.5. Oik.päkiästä proksimaalisesti leikkaushaava, joka nyt kiinni. Leikkaushaavan kohdalla n.1.5cm leveydeltä aristava, kovahko alue. Oik. I-varpaan sekä ojennus- että koukistusvoima pienempi kuin vasemmalla, samoin Oik. I-varpaan tunto alentunut, tunto alentunut myös oik.jalkaterän mediaalisivusta." 15.8 "Sovitusti UÄ:ssä, jossa lähinnä arpikudokseksi sopivaa, ei abskeesia. Myös kir.el O.K. katsonut jalan. Jalassa ei kliinisestikkään tulehdusta mutta voimakkaasti aristava arpimuodostuma joka haittaa potilaan kävelemistä. Potilas ammatiltaan rakennustyömies, pyritään saamaan näyttö Malmin ort.pkl:lle mahdollisimman pian uuden operaation harkintaa varten."

Leikkaus, tulehdus, hoitovirheet, hoitojen pitkittyminen ja arven kiinnittyminen hermoon aiheuttivat sitten tämän CRPS-II kipuoireyhtymän joka pahimmillaan johtaa pysyvään invaliditeettiin, minulla tämä CRPS-II todettiin kipuklinikalla tammikuussa -03.(kts. sairauden lääketieteellinen kuvaus).

KORJAUSLEIKKAUS

23.9.2002 yritettiin sitten viimeinkin korjata syntynyttä vahinkoa kirurgisessa sairaalassa, mutta tämä oli jo myöhäistä. Leikkauksessa onnistuttiin vapauttamaan 2 tibialis posteriorisen hermohaaraa mutta, vaurio oli jo syntynyt, eikä hermojen vapautuksesta ollut tässä vaiheessa mitään hyötyä! Myös tästä leikkauksesta jäi huonoja muistoja, hoitaja kun antoi esilääkityksen vasta hississä matkalla leikkaussaliin, näinollen esilääkitys ei ehtinyt vaikuttaa ennen anestesialääkärin puudutusyrityksiä, niinpä hän joutui tökkimään ihopuudutteita ja epiduraali piikkejä selkääni yhteensä 28 kertaa ennen kuin hän onnistui saamaan neulansa oikeaan paikkaan. Tälläkin kertaa tuli haavasta jonkinverran vuotoa mutta, kyseinen lääkäri oli lukenut "läksynsä" hyvin ja hän tiesi miten ko. tilanteessa tulee toimia, veriset siteet ja taitokset vaihdettiin kuiviin ja haava putsattiin. KIITOS SIITÄ HÄNELLE! (ja muille opiksi)

VASEMMAN JALAN LEIKKAUKSET

Vasen jalka leikattiin ensimmäisen kerran syksyllä -01 myös Malmilla, ilman minkäänlaisia ongelmia, haava parani odotetussa ajassa, tikit poistettiin 14:sta päivän kuluttua leikkauksesta ja työhön paluukin sujui normaalisti (tämä siis ennenkuin oikean jalan hermot vaurioitui). Toistamiseen vasenta jalkaa jouduttiin leikkelemään sitten 08/2004. Paikkana kirurginen sairaala, tällöin lääkäri jätti haavan keskikohdan (kuvat) ompelematta, jonka seurauksena haava tulehtui ja näin sai alkunsa vasemman jalan neuropaattinen kiputila. Tämä leikannut lääkäri -X- ryhtyi piilottelemaan tekosiaan, hän ei mm. kirjannut ylös tietojani kun kävin hänelle haavaani näyttämässä joitakin päiviä myöhemmin, tai jos kirjasikin, niin kyseiset tiedot on sittemmin hävinnyt, myös infektio ilmoitus on lääkäriltä jäänyt tekemättä, tosin labrojen mukaan mitään infektiota ei edes ollut vaikka haavan keskelle olikin ilmaantunut syvä monttu. Tammikuussa -06 sain sitten Eduskunnan oikeusasiamiehen välityksellä ko.asiakirjan, suurelta osin tiedot oli kuitenkin puutteellisia, ja reilu vuosi tapahtuman jälkeen kirjoitettuja. -Miten tarkasti kiireinen lääkäri voi muistaa jonkun yksittäisen potilaskäynnin tai potilaan sen hetkisen tilan yli vuotta myöhemmin?- Kyseisessä lausunnossa ei myöskään mainita tikkien puuttumista tai syvää kuoppaa haavassa . Arkistoistani löysin myöskin tiedon siitä että, tämä samainen tohtori-X- oli Töölön sairaalassa 28.5.02 hoitanut oikean jalan tulehdustani.

8.9.2004 kävin jälleen kontrollissa kirurgisella, tällöin lääkäri on kirjoittanut mm. seuraavaa. "Poistetaan tikit. Haava siisti. Huolehtii kuitenkin haavan paikallishoidon siihen saakka kun iho on kunnolla kiinni". Tarkoittaen tällä sitä kohtaa josta tikit olivat puuttuneet. Tässä vaiheessa haavan seutu oli todella arka ja kipeä sekä tikkien jättämistä reiistä valui märkää. Yrittäessäni kertoa kivuista ja märkimisestä, lääkäri katsoi minuun sellaisella ilmeellä että "kumpikos se meistä on lääkäri". Tällöin jo jokin bakteeri siellä ohuen ruven alla "nakerteli" itselleen pesäkoloa. Niinpä siinä sitten kävi, että ruven alta paljastui syvä bakteerin kaivama onkalo, ja näin alkoi jälleen pitkä ja tuskallinen haavahoito jakso, jona aikana haavaa revidoitiin kahdesti viikossa, haavaan tungettiin sorbact nauhaa metri tolkulla ja jälleen antibiootteja koura kaupalla jotta saataisiin tämäkin bakteeri tuhottua. Näin siis myös vasempaan jalkaan tuli neuropaattinen kiputila ja kävely joka oli jo ennestään hankalaa, hankaloitui tästä vielä lisää.

KIPUKLINIKKA

Hoidot HYKS:in kipupoliklinikalla oikean jalan osalta alkoivat jo 15.1.2003. Tällöin lääkäri kirjoittanut mm. "Potilas liikkuu voimakkaasti ontuen. Potilas täysin työkyvytön rakennusmiehen ammattiin". ENMG tutkimus tehtiin 2/03 siinä todettiin nervus plantaris medianuksen sensorisen haaran vaurio.

TNS-laitteesta ei hyötyä, ei myöskään monista kipu- tai mielialalääkkeistä kuten ei myöskään puudute- laastareista tai geelistä. Viimeisimmässä lausunnossaan kipupolin lääkärin kirjoittaa mm. seuraavaa, "Kliinisesti potilaalla on selkeästi molemmissa jalkapohjissa neuropaattinen kiputila, jotka huomattavasti vaikuttavat potilaan kävelyyn". Hoidot kipupolilla lopetettiin lääkärin suosituksesta.

Loka-marraskuun vaihteessa -05 TK lääkäri kirjoitti jälleen uuden lähetteen kipupolille, tämä ei sinne kuitenkaan koskaan saapunut, helmikuun -06 alkupuolella hän kirjoitti jälleen uuden lähetteen, johon sainkin vastauksen melko nopeasti 24.2.06. "Valitettavasti kaikille kipuklinikalle lähetetyille potilaille emme pysty tarjoamaan vastaanottoaikaa. Kipuklinikan vastaava lääkäri on ARVIOINUT, että lähettävä lääkäri voi toteuttaa Teidän kivunhoitonne." Käsittääkseni tämä käytäntö on heillä hyvin yleinen. TÄTÄKÖ ON HOITOTAKUU HYVINVOINTIVALTIOSSAMME?

Kysymys on korvauksen määrästä.

Ratkaisusuosituksessaan Dnro 0481/2003 Potilasvahinkolautakunta on todennut, ettei hoito kokonaisuudessaan täyttänyt kokeneen erikoislääkärin ammattistandardia ja totesi lisäksi, että leikkauksessa aiheutunut hermovaurio olisi ollut vältettävissä. 

Näin ollen korvattavana vahinkona on pidettävä haavan verenpurkauman ja infektion seurauksia sekä hermovaurion aiheuttamaa kiputilaa."

Kauinkas ollakkaan, vasemman jalan kohdalla, tämä Arvon Asiantuntijalääkäri onkin yllättäen päätynyt aivan toisenlaiseen ratkaisuun.

"Tapaus Dnro 0781/2005. Vasen jalka.

Saavutettiinko leikkauksen toteuttamisessa kokeneen ortopediaan ja traumatologiaan erikoistuneen lääkärin osaaminen?

Kyllä. Hoidettava sairaus oli vaativa, uusiutuva sidekudoksen liikakasvu, jota oli jo aikaisemmin leikattu tiedetään ongelmalliseksi. Siitä huolimatta, että kyseessä ei ole pahanlaatuinen kasvain, on leikkaus suoritettava riittävän laajana uusimisen estämiseksi. Jos sairaus uusiutuu, on jokainen uusi leikkaus entistä vaikeampi ja riski vahingoittaa muita rakenteita suurempi ja kudoksen paranemiskyky huonompi. Tätä taustaa vasten hermon vaurioitumista on pidettävä leikkaukseen liittyvänä riskinä, jota ei olisi voitu välttää muuten kuin olemalla leikkaamatta.

Potilas ei pitänyt haavan ompelua onnistuneena. Mukana olevissa kuvissa on haavan avoimella kohdalla matriisiompeleen jäljet, mistä näkee, että haava oli suljettu normaaliin tapaan tiiviiksi. Kun leikkaus tehdään verityhjiössä, ja kun leikkauksen jälkeen veri päästetään kiertämään, haavaan voi kehittyä verenpurkauma, joka varsinkin jos jalalla astuu, saattaa aukaista ompeleen, joka ommel taas saattaa hävitä sidevaihdossa veren sekaan."  

Anteeksi kuinka? Kyseessähän oli kaksi lähes identtistä leikkausoperaatiota. Asiantuntijalääkärin, sekä monien muiden lääkäreiden mielestä, oikean jalan hermovaurio olisi voitu ja myöskin tullut välttää, mutta vasemman jalan hermovauriota ei Arvon Asiantuntijalääkärin mielestä olisi voitu välttää kuin olemalla leikkaamatta, niinkö? Miten vasen ja oikea jalka eroavat toisistaan? Kyseinen asiantuntijalääkäri ei myöskään ollut paikalla kun verenvuoto osastolla alkoi, joten ihmettelen kovasti tätä "mikäli jalalla astuu" teoriaa, kyseinen asiantuntijalääkäri ei myöskään ollut paikalla seuraavana päivänä kun TA:lla poistimme sidetaitokset, jotka sitten hoitajan kanssa tutkimme kahteen otteeseen josko puuttuvat tikit löytyisivät niistä, niitä ei löytynyt, joten katoamisteoria veristen taitosten seassa on myös tuulesta temmattu!

"Muuta? (Vasen jalka)

Neuropattisen kivun kehittyminen liittyy osittaiseen hermovaurioon, joka on uusintaleikkauksissa tiedossa olevia riskejä, sen suhteen on todettava, ettei sen välttäminen ole muuten mahdollista kuin olemalla leikkaamatta. Näissä kuvissa näkyy jalkapohjan jännekalvo ja vaurioituvan hermon kulut. (kuva)  Leikkaus tehdään jalkaterän keskiosan sisäsivulta ja vaara siitä, että hermo venyttyy pelkästään haavan levitintä käytettäessä on suuri, vaurion ei tarvitse olla veitsellä tehty. Erityisesti painotetaan, että leikkaus on tehtävä riittävän laajana, jotta sidekudoksen liikakasvu ei uusiutuisi. Leikkauksen jälkeinen infektio ei aiheuta hermovauriota ja siksi infektiota on pidettävä siedettävänä potilasvahinkolaissa mainitulla tavalla, joten kyseessä ei ole ao. lain tarkoittama henkilövahinko".

On aivan sama missä, milloin tai miksi hermovaurio syntyi, syntyipä se sitten haavalevittimen takia, kirurgin osaamattomuudesta tai vaikkapa tästä infektiosta, vaurio on syntynyt, ja minä olen se joka joudun seurauksista kärsimään, siksipä aion myös taistella loppuun asti jotta oikeus toteutuu! Tämän lisäksi ihmettelen kovasti tätä Herra Asiantuntijalääkärin väitettä siitä, etteikö leikkauksen jälkeinen infektio voisi aiheuttaa hermovautiota, taitaa Herra Asiantuntijalääkärillä olla kovin vanhaa tietoa, tai sitten kyseinen Herra Asiantuntijalääkäri puhuu työkseen perättömiä!

"Pysyvä haitta? (Oikea jalka)

Potilasvahingosta johtuvan pysyvän haitan määrä haittaluokkina on Stm:n päätöksen 1012/86 mukaisella haittaluokituksella arvioituna 2. Tämä on vähemmän, mitä jalan aiheuttama kokonaishaitta on. Potilaalla on hankalahoitoinen perustauti jalkaterissään, joista ei useaan kertaan leikattuna voi enään odottaa normaaleja ja ongelmattomia. Erityinen kivuliaisuus, joka CRPS II- tyyppisen kipuoireyhtymän muodossa hänellä on, ei todennäköisesti tule kaikilta osiltaan pysymään niin vaikeana kuin se nyt on ollut. Asianmukaisilla kuntouttamis- ja sopeuttamisvalmennustoimenpiteillä kivun kanssa selviämistä voidaan paljonkin auttaa ja sen aiheuttamaa haittaa vähentää."

Siis, onko tämä mies aivan sekaisin?! Vaikka Ko.fibroomat sijaitsivat jalkapohjissa, ne olivat hyvin pieniä, eivät ne haitanneet elämääni millään tapaa. Kävin töissä rakennuksilla, kiipeilin tikkailla (tällöin ne tosin muistuttivat olemassaolostaan), juoksin portaita ylös alas ja työskentelin jalkojeni päällä yli kahdeksan tuntia päivässä. Elin normaalia perheenisän elämään aina siihen saakka kun sain oikeaan jalkaani hermovaurion, joten on hyvin omituista että perussairauteni vaikuttaa tähän haittaluokitukseen millään tapaa, ja kuten asiantuntijalääkärikin mainitsee, niin mikäli nämä leikkaukset olisi suoritettu alunalkaen riittävän laajoina, ei uusinta leikkauksiin olisi myöskään ollut aihetta. Kaiken lisäksi ihmettelen miten tämä Arvon Asiantuntijalääkäri on meinannut vaikuttaa minun kipuihin, kuten hän tässä lausunnossaan vihjailee, "erityinen kivuliaisuus.... ei todennäköisesti tule kaikilta osiltaan pysymään niin vaikeana kuin se nyt on". Toivonkin hän tekee sen mahdollisimman piaan ja huonontamatta elämänlaatuani entisestään, sillä lähes kaikki tämän maan kivunlievityskeinot kun on jo kokeiltu!
PÄÄTÖS Sivu 1 Sivu 2 Sivu 3 Sivu 4

POTILASVAHINKOLAUTAKUNNAN RATKAISUSUOSITUS

Lautakunta on 29.3.2006 päätynyt seuraaviin ratkaisuihin koskien em. ratkaisusuosituspyyntöjä.

Oikea jalka "Lautakunnan käsityksen mukaan Pietariselle kivusta ja särystä, pysyvästä viasta ja haitasta sekä ansionmenetyksestä maksetut korvaukset ovat asianmukaiset. Apuvälineiden, erikoisvalmisteisten kenkien ja sisätossujen tarve johtuu todennäköisesti perussairaudesta. Lautakunta ei suosita lisäkorvausta"
Vasen jalka "Käytettävissä olevan selvityksen perusteella Pietarisen vasemman jalkapohjan fibromatoosin hoidossa ei kokonaisuutena saavutettu kokeneen ortopediaan ja traumatologiaan erikoistuneen lääkärin osaamista. Kyseessä on potilasvahinkolaissa tarkoitettu korvattava henkilövahinko.
Lautakunta suosittaa, että potilasvakuutuskeskus korvaa Pietariselle aiheutuneen henkilövahingon."